Siellä baarissa ei kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa, kun huomasin olevani lavalla muitten yhtyeen jäsenten kanssa soittelemassa. Tiesin osapuilleen puolet esitettävistä kappaleista, mutta en ollut soittanut yhtäkään niistä. Onneksi yhtyeellä oli tapana soittaa nuoteista, joten kurkkasin nopeasti jonkun muusikon olan yli katsoakseen millaiset sointukuviot olivat missäkin kappaleissa.
Jäin siitä keikasta onneksi henkiin ja siitä alkoi lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi kaksi ja puoli vuotta kestävä urani folk-kitaristina Jeepeissä. Nykyään yhtye tottelee nimeä Jeepers.
Siitä urasta jäi monenlaisia hienoja muistoja, mutta erinoten pidin merkittävänä asiana, että sain aktivoitua itseni biisinteon saralla. Ylläolevan demon tein ja äänitin talvella 2011. Esitimme tätä kappaletta keikoillamme joitakin kertoja.
Kiitokset vielä kerran Teijalle, Reijolle, Heidille, Niilolle, Ekille ja monille muille ihmisille, jotka olivat mukana tällä matkalla. Kiitos!
