Flunssa

Tämä vuosi oli alkanut hyvin. Kirjoitin tätä blogia joka päivä. Mutta torstaina lopetin kirjoittamisen yhtäkkiä.

Sairastuin flunssaan. Sairauslomaa siitä sitten tuli loppuviikoksi ja samalla päätin pitää pienen tauon bloggaamisesta.

En tunne itseäni vielä kovin terveeksi tätä kirjoittaessa, mutta siitä huolimatta yritän pitää tätä kirjoitusvireyttä yllä. Pelkään, että jos tulee pidempi tauko, niin aloittaminen voi olla hankalampaa.

Ainakin minua jännitti kovasti ennen tätä kirjoitusta. Nyt en ole varma. Kai tämä tästä.

Keskiviikkona tietokoneestakin se Dee-kovalevy hajosi sitten täysin. Kävin samana päivänä hakemassa tietokonekaupasta uuden, 2 teran kokoisen kovalevyn. Sen asentamiseen meni puolisen tuntia. Onneksi olin ottanut aikaisemmin sen varmuuskopion. Nyt kun tarkastelin sisältöä tarkemmin, osa tiedostoista oli kadonnut. Kuitenkin ne olivat uudelleenasennettavissa. Toivottavasti ne omat biisini eivät tuhoutuneet. Niistä minulla on muuallakin kopiot tallella.

Tänään tulin katsoneeksi ensimmäisen jakson uudesta Salaisten Kansioiden kaudesta. Vaikuttaa hyvältä.

Loskaa

Täällä Tampereella on päästy eroon paukkupakkasista ja tilalle on tullut suojasäätä. Taivaaltakin tippuu jotain vedentapaista. Ei tämäkään ole mikään ideaalisää, mutta ainahan se omasta mielestäni voittaa sen aikaisemmin koetun tolkuttoman kylmyyden.

Zarkus Poussa

Ja taas yksi artisti on poissa. Voi harmi. En päässyt koskaan näkemään hänen soittoaan. Kuulemma hän oli positiivinen kaveri. Muistan hänen loistavan repliikkinsä W-tyylistä. Se meni jotenkuten näin: (luulisin)

"Tässä kappaleessa on ensin alkuosa, sitten siinä on keskiosa ja sitten lopuksi tulee loppuosa."

RIP Zarkus.

Muistokirjoitus, jota en halua itselleni

... enkä myöskään kenelle muullekaan.

Viime kuukauden sisällä on kuollut aika monta taiteilijaa. Lemmy, Bley, Boulez, Bowie, Rickman, Griffin, Frey & Bain.

Kaikki edellämainitut olivat ahkeria ja luovia ihmisiä ja uskoisin, että kenenkään muistokirjoitus ei ole ollut seuraava:

Hän oli hyvä katsomaan televisiota.

NAMM

Tämä viikonloppu on mennyt Anaheimissa pidetyissä NAMM-musiikkimessujen esittelyvideoita tuijotellessa. Paljon mielenkiintoisia vimpaimia siellä näkyy olevan, että täytyy pitää kaksin käsin lompakosta kiinni.

Rummut

Tehdäänpä heti yksi asia selväksi. Tunnustan, että olen luultavasti maailman huonoin rumpujen soittaja.

Syy siihen on hyvin yksinkertainen. Jostain kumman syystä neliraajamotoriikkani ei satu toimimaan kovin yhtenäisesti että pystyisin soittamaan kovin pitkään simppeliä 4/4-tahtia. Samasta syystä en kai osaa tanssia kovin hyvin.

Mutta hetkinen. Miten voi olla mahdollista, että lyömäsoitintaidoton on pystynyt tekemään musiikkia jo 30 vuoden ajan ja musiikissa on kuulunut selvästi jotain rummunkaltaistakin.

Niin, en osaa soittaa niitä, mutta minulla on ollut aina selvä visio siitä, miltä rumpujen pitäisi kuulostaa. Itse olen siten ohjelmoinut rumpukoneita ja sekvensseriä rumpusamplejä käyttäen. Ja soittanut niitä syntikallani sisään hyvin pieninä palasina.

Viime syksynä ostin itselleni Yamaha dd-65 sähkörummut. Ne eivät ole mitään hi-techiä, kahdeksan rumpupädiä, pari poljinta ja vaatimattomat rumpusoundit.

Tarkoituksenani oli kuitenkin opetella soittamaan rumpuja. Tosin täytyy myöntää, että en ole kovinkaan paljon kuluttanut aikaani tähän asiaan.

Tänään, kun kävin kaupungissa, poikkesin samalla Suomalaisessa Kirjakaupassa. Sielä oli alennusmyynnin loppurutistukset menossa. Alennuskirjoista oli otettu puolet hinnasta vielä pois.

Sieltä sitten käsiini osui kirja nimeltään Rumpujensoiton alkeiskurssi. Kannessa mainittiin seraavia asioita:

• Pikajohdatus rumpujensoittoon
• Keskeiset rytmit, groovet, fillit & rytmikuviot
• Perusasiat & soittotekniikat

Kirjassa tuli myös harjoitus-CD-levy. Siinä oli 94 raitaa.

Hintalappu näytti tässä kirjassa olevan 4,95 ja kun siitä otettiin vielä puolet pois, hinnaksi tuli kaksi ja puoli euroa. Siinä tuli hetipaikalla semmoinen Sulo Vilen-efekti. Joten sen enempää ajattelematta ostin kirjan välittömästi.

Kaikenkaikkiaan kirja vaikuttaa lupaavalta. Pitää nyt sitten nöyränä opiskella tätä aihetta kunnolla. Ja tosissaan!

Rumpukapuloita osaan jo pyörittää.

Tarua sormusten herrasta

Tänään saimme vaimoni kanssa Taru sormusten herrasta elokuvakatselumaratonin päätökseen. Tämä projekti alkoi tapaninpäivänä ja nyt se sitten loppui. Tämä elokuva kestää ihmeen hyvin katselua ja enpä ihmettelisi, jos tätä tulee katsottua vielä tänä vuonna uudestaankin.

Seuraavaksi, jos itse saan päättää, Harry Potter!

Kolmijalka

Ostin vitosella Clas Ohlssonista minikokoisen kolmijalan. Liitin siihen aikaisemmin hankitusta selfie-kepistä puhelintelineosion, joka sattuu olemaan adapteriyhteensopiva. Tai jotain sentapaista. Pääasia on että se sopii kameratelineisiin.

Kätevä väline videokuvauksiin siis. Pitää vaan säätää että puhelin on suorassa. Vatupassia kun ei ole siinä. Tai hetkinen, sellainenhan on puhelimessani. Hyvä.

Surrealistinen eläin

(Tyttäreni unesta)

Hiirikärpänen.

Onko Dee kuolemassa?

Eilen kun käynnistin tietokonetta, kuului koneesta outoa naksuntaa, niinkuin kovalevy olisi käynnistynyt ja sammunut vähän väliä. Huolestuin asiasta ja sammutin koneen.

Hetken kulttua käynnistin sen uudestaan ja tällä kertaa mitään naksuntaa ei kuulunut. Arvelin että se outo ääni tuli teran kokoiselta kakkoskovalevystä, joka tottelee nimeä Dee ja jossa sijaitsee omat musiikilliset työni ja samplekirjastoni. Niin ja se kuten suuri osa tietokoneestani on jo kuuden vuoden vanha. Päätin tarkastuttaa Deen tarkistaakseni mahtaako siinä olla virheitä.

Yksi lohko oli vaurioitunut ja siinä oleva samplekirjastoinstrumentin presetti oli mennyttä. Onneksi pystyn astentamaan sen uudelleen takaisin. Teen sen sitten kun tarvitsen sitä.

Olikohan tämä ensimmäinen oire kovalevyn kuolemasta? Kopioin ensiksi kaikki ne kansiot, jotka sisälsivät biisejäni ykköskovalevyyn suojaan ja sen jälkeen otin vielä varmuuskopion koko kovalevystä ulkoiselle kovaleylle.

Tänään ei ole kuulunut mitään oireiluja, mutta toistaiseksi yritän olla käyttämättä Deetä tallennusmielessä. Jokatapauksessa minulla on ollut muutenkin suunitelmia uuden koneen hankinnasta. Siitä sitten joskus toiste.

The Grand Wazoo

Kansi: Cal Schenkel

Kuuntelen tällä hetkellä Frank Zappan levyä The Grand Wazoo. Ja joka kerta se jaksaa ällistyttää meikäläistä monimutkaisuudellaan ja loistavilla yksityiskohdillaan. Suosittelen tätä levyä ehdottomasti ensiaskeleeksi niille, jotka eivät ole kiinnostuneita Frankin lyriikasta, mutta haluaisivat kuulla millaista musiikillista sanomaa hänellä voi olla.

Reservoir Dogs

Baarissa kuultua.

Jos Quentin Tarantino tekisi nyt Reservoir Dogsin, elokuvan pituus olisi 10 tuntia. 

Borneo

Kävin tänään vaimoni kanssa malesialaisessa ravintola Borneossa, joka sijaitsee Tampereen Tammelassa. Ravintola on ollut samassa paikassa vuosikausia, mutta kertaakaan en ole jalallani astunut sisään. Paitsi nyt. Päätimme yhteistuumin vaimoni kanssa kokeilla millainen paikka mahtaa olla.

Ensimulkaisulla huomasin että ravintola on pieni. Noin kymmenkunta pöytää. Ja kokoajan ravintola oli täpösen täysi. Joku oli tehnyt jopa pöytävarauksenkin. Suosittelen kyllä sitä vaihtoehtoa, jos vartavasten haluaa tulla tänne illastamaan. Ilmeisesti tämä on hyvinkin suosittu ravintola. Kukaan ei vaan kertonut sitä minulle.

Koska en ole mikään ravintolakriitikko, kerron asiasta lyhyesti. Palvelu oli ystävällistä ja se toimi hyvin. Ruoka oli mausteista ja hieman tulista = hyvää. Luultavasti malesialainen keittiö on ottanut vaikutteita intialaisesta, thaimaalaisesta, kiinalaisesta ja indonesialaisesta keittiöstä. Ja yleensä ottaen tästä ravintolasta tuli hyvä fiilis. Tulen käymään täällä toistekin.

Rapinaa

Selailin Wikiquote-sivustoa.

"Nyt kuuluu rapinaa, reilua rapinaa."

Antero Viherkenttä (Virkiä-Jukola 2007)

Inspiraatio

En usko taiteilijan inspiraatioon. Kun hän odottaa sitä, niin todellisuusessa hän ei tee mitään. Mutta jos hän tekee jotain, niin onko se inpiraation aiheuttamaa? Ei, se käsitys on mielikuvituksen tuotetta. Kun taiteilija tekee jotain, syntyy jotain. Tekemättömyydellä ei saa inspiraatiota esiin. Täytyy vaan kirjoittaa ensimmäinen sana tai soittaa ensimmäinen nuotti. Ja sen jälkeen seuraava. Ja niin edelleen. Anna mielen vaeltaa ja anna sen yllättää itsesi. Visio on aina olemassa. Tiedostit sen heti tai sitten et.

Enää vain pitää keksiä mikä se sana on. Tai oikeastaan, se voi olla ihan mikä tahansa.

Kummitusmusiikkia

Tänään taas musiikinteon parissa. Vaihteeksi tein jotain ambientin kaltaista käyttämällä vain yhtä virtuaalisyntetisaattoria. Soitin oli Korg M1. Raitoja siinä on kuutisen kappaletta ja pituutta sillä on 4 minuuttia. Ja kuulostaa tosi aavemaiselta. Eikun videomateriaalia etsimään!

UPDATE: En ole tehnyt tälle idealle sitten mitään, mutta jokin tässä biisissä vielä kaivelee - kuin kummitus.

Murakami

Ei, hän ei ole kuollut, vielä. Kävin eilen kirjastossa lainaamassa yllä olevan kirjan. Haruki Murakamin nimi on tullut vastaan ties kuinka monta kertaa ja nyt sitten ajattelin vihdoinkin tarttua tilaisuuteen ja lukea hänen pääteoksensa (niin olen ymmrtänyt).

Ensimmäisten 40 sivun jälkeen kirja vaikuttaa lupaavalta. Heti alussa tästä kirjasta tuli jo sellainen ovela Felliini-fiilis.

Koska minulla on yleensä tapana lukea näitä kirjoja aamuisin, menee tämän kirjan lukemiseen noin kuukausi. Kirja on muutenkin aikamoinen tiiliskivi.

Toinen kirja, minkä lainasin, oli David Stubbsin kirjoittama Future Days. Se käsittelee krautrock-musiikin syntyä ja kehitystä 1900-luvun jälkipuoliskolla.

David Bowie (1947-2016)

Olin ruokatauolla, kun luin tästä asiasta. Se pysäytti.

Ensimmäinen muistikuva David Bowiesta oli vuodelta 1983. Radiosta soi Let's Dance-kappale. Muistan pitäneeni siitä - mukavaa harmitonta pop-musiikkia. Mutta se ei tehnyt minusta fania. Se tapahtui noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Siitä minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, koska tai missä se kolahti. Olin pitkin 90-lukua kuunnellut paljonkin erilaisia paloja Bowien tuotannosta ja se taisi olla "Heroes"-levy, jonka ansiosta vakuutuin miehen neroudesta.

David Bowien musiikillinen lähes 50 vuotta kestänyt ura oli erittäin monipuolista. Siitä huolimatta hänen musiikkinsä oli melkein aina ajan hengen mukaista. Aluksi folk-psykedeliaa, sitten glam-rockia, myöhemmin kasarijuttujen jälkeen jopa junglea, mutta loppuaikoina Bowien levyt kuulostivat - Bowielta. Tosin viimeistä levyä, joka ilmestyi viime perjantaina artistin syntymäpäivänä, en ole kuunnellut.

Mielestäni yhden kerran hän oli aikaansa edellä. Tämä tapahtui vuosina 1976-1979, joka tunnetaan ns. Berliinikautena. Tämän ajan levyt Low, "Heroes" ja Lodger sisälsivät tuottaja Brian Enon kanssa tehtyä erittäin kokeellista ja ambient-vaikuittesta musiikkia. Eno oli jo tähän mennessä tullut kuuluisaksi epätavallisista tavoistaan tehdä musiikkia, kuten esimerkiksi nauhalooppimaista äänimaailmaa sisältävä Discreet Music-levy vuodelta 1975. Myös Krautrock-musiikkigenrellä oli tähän aikakauteen oma merkityksensä. Olihan David yksi ensimmäisistä, joka oli hehkuttanut laajalle yleisölle tätä erikoiselta kuulostavaa saksalaista rock-musiikkia.

Low ja Lodger-levyt saivat aikanaan paljon ristiriitaista kritiikkiä. Sen sijaan Melody Maker ja NME valitsivat "Heroes":in vuoden levyksi. Nykyään nämä kaikki kolme ovat lukuisten kriitikoiden mukaan erittäin arvostettuja levyjä. Omasta mielestäni lähestulkoon kaikki 80-luvun alkupuolen syntikka- ja taiderockyhtyeet, kuten esimerkiksi Japan, Human League ja Tubeway Army (Gary Numanin yhtye) ovat paljonkin velkaa tuon aikakauden Bowie-levytyksille. Ja olisikohan Radioheadin musiikki voinut olla toisenlaista, jos näitä levyjä ei olisi koskaan tehty.

Menetimme viime sunnutaina yhden aikamme tärkeistä rock-muusikoista. RIP David.

Tätä juttua kirjoittaessani kuuntelin Lodgerin jälkeen ilmestynyttä levyä Scary Monsters. Yllä kyseisestä levystä video Ashes To Ashes,

Bloggailulinkkejä

Tämä päivä meni Blogging for Dummies kirjan loppuosion tutkailussa. Sieltä löytyi muutamia hyödyllisiä blogilinkkejä ja jotkut niistä keskittyivät bloginpidon kehittämiseen. Näitä ainakin aion seurata:

• www.problogger.net
• www.alistapart.com
• www.copyblogger.com

Huomenna käyn kirjastossa palauttamassa tämän kirjan. Olihan se hyödyllinen.

Teknot kuuneltu

No niin. Viikon kestänyt urakointi on vihdoinkin saatu päätökseen. Nimittäin se teknomusiikin kuuntelu, josta tulin maininneeksi viikon takaisessa postauksessani. Se oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Suurin osa siitä musiikista ajoittui 1990-luvun puolivälille. Ja iso osa oli myös sellaisia nimiä, mitä en ole ollut koskaan kuullutkaan. Tutuimmat tapaukset olivat Ozric Tentacles ja U96 (se das Boot-hitin tekijä). Iloisin yllätys oli mielestäni se, että pidin oikeasti ns. hollantilaisesta happy hardcore-genren musiikista. Paria levyä en kuunnellut ja parista levystä oli siinä läjässä toinenkin identtinen kappale. Ne menevät jossain välissä kirpparille tai annan ne pois ilmaiseksi (tai halvalla).

Kylmyys

Lyhyesti. En pidä siitä. Sitä on kärvistelty koko viikon. Kohta sen ohi. Toivottavasti.

Visio

Sitä toivoisi, että isoissa kauppakeskuksissa, joissa etäisyydet ovat pitkiä, voisi liikkua rullaluistimilla. Jos osaisi luistella. 

Vanhoja penkomassa

Minulla on paha tapa unohdella tekemiäni keskeneräisiä kappaleita. Joten päätin penkoa arkistoani ja tutkia näitä biisejä ja saattaa ne jonkinlaiseen audio-muotoon. Niitähän en julkaise sellaisenaan - ovathan ne keskeneräisiä.

Jokatapauksessa tänään oli kohteena kaksi kappaletta. Toinen oli jonkinsorttinen blues-kappale, jossa oli akustinen basso, piano ja rumpusetti. Kappaleessa oli vain yksi osa, jota oli monistettu uudestaan useamman kerran. Kai siihen oli ollut tarkoitus tehdä improvisoitu kitarasoolo. Kappale oli vuodelta 2008.

Toinen, myös  vuonna 2008 tehty kappale, totteli nimeä Ambient 1. Ambienttia se kappale ei ole koskaan nähnytkään ja pituutta sillä on vain 8 tahtia. Mitähän ihmettä ajattelin? Instrumentointikin jäi siinä todella hämäräksi.

No näillä eväillä sitten eteenpäin. Toivottavasti löydän jotain käyttökelpoistakin.

Loppiaisaatto

Teknon kuuntelu jatkuu. Enkä ole vielä puolessavälissäkään. Pitäisiköhän tehdä jotain muuta välillä? Vaikkapa jos tulisi luettua se loppiaisaatto-näytelmä vihdoinkin?

Päivittelyä

Tänään hiljaista. Joten päivitin vaimoni läppäriä, kun kävi ilmi, että sitä ei ole ylläpidetty ollenkaan.

Teknoa

Ostin hiljattain paikallisesta facebook-ryhmästä noin 48 CD-levyä appelsiinimehutölkin hinnalla. Levyt olivat pääosin CD-singlejä ja suurin osa niistä oli elektronista musiikkia 90-luvun loppupuolelta. Aloitin tänään niiden kuuntelemisen ja pino ei ole vielä kutistunut kovinkaan merkittävästi. Kai tässä menee vielä seuraavakin viikko.

Tähtien sotaa

Olin tänään poikani kanssa katsomassa Tähtien Sota-elokuvasarjaan kuuluvaa The Force Awakens elokuvaa. Koska en halua spoilata filmin juonta, niin kuittaan koko rainan yhdellä sanalla. Deja-Vu?

Biisintekoa I

Tämä vuosi alkoi komeasti musiikkia väsätessä. Biisi tuli kutakuinkin tehtyä valmiiksi ja se on enää miksausta ja muuta hienosäätöä vailla. Itseasiassa pystyn kertomaan biisistä vain sen verran, että se on noin 5 minuuttia pitkä ja se on instrumentaalikappale. Keskeisin asia tässä oli melkein koko biisin mittainen improvisoitu syntikkasoolo. Takoituksena olisi vielä kuvata jotain videomateriaalia tähän projektiin.

Työnimet näihin projekteihin keksin yleesä sillä tavalla, että menen Wikipedian sivuille ja klikkaan sieltä satunnainen artikkeli-linkkiä. Tälle biisille tuli nimeksi toistaiseksi Therapis. Jostainkumman syystä se nimi miellytti :).