Before And After Science

Joskus kun lainaa kirjastosta levyn ja se osoitautuu todella hyväksi, siitä voi tulla pakkomielle. Näin kävi kun kuuntelin Brian Enon Before And After Science CD-kiekkoa. Nimittäin tänään tuli ostettua kaupasta kyseinen tuote. Ja vieläkin se kuulostaa hyvältä.

Samalla ostin edellämainitun artistin Ambient 2 The Plateaux Of Mirror-levyn. Mmm, ambienttia.

90-luku

Katselin äskettäin Primuksen Woodstock-keikan vuodelta.1994. 90-luku oli todella outoa aikaa. Oli yhtyeitä Seattlesta ja muuta sellaista. Muistan sen hyvin.

Kaverini sanoi, että hyvää musiikkia tehtiin ainoastaan 70- ja 80-luvulla. Rohkenen olla eri mieltä. Ensinnäkin aikaisemminkin tehtiin varsin loistavia biisejä ja 90-luvulla palattiin ainakin rumpusoundien osalta rehellisempään ja luonnollisempaan suuntaan. Ja hienoja biisejä tehtiin silloinkin. Esimerkiksi niitä teki ylläoleva yhtye ja ne aikaisemmin mainitut seattlelaisbändit.

Ja sama väittämä pätee myös nykyaikanakin. Ehkä huomaamme helmet vasta jälkikäteen.

Itse keikka sisältää paljon hyvää musiikkia. Ja kannattaa katsoa tämä video loppuun asti. Lopussa on nimittäin varsin hilpeä encore.

Tämä oli muuten viideskymmenes blogipostaukseni. Hurraa!

Punkkia

Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä musiikkia. Ideani oli tehdä yksinkertaista, nopeatempoista ja mahdollisimman suoraviivaista musiikkia, eli siis punkkia. Sain sitä aikaan noin minuutin verran materiaalia, kunnes käyttämäni työasemaohjelmani Cubase kaatui yllättäen. Kumma juttu. Sillä ohjelmalla ei ole tapana tehdä mitään tuollaista normaalisti. Ja raitojakin oli vasta siihen mennessä kolme kappaletta tehtynä - kaksi rumpukoneraitaa ja yksi bassoraita. Onneksi ehdin tallentaa biisihahmotelman kovalevylle, että voin jatkaa sen kehittelyä myöhemmin.

Muuten sitä kappaletta tuli tehtyä ihan vaiston varassa. Ei minkäänlaista suunitelmaa, ei tietoa lopusta saatikka mitään hajua lyriikasta. Kai siinä pitäisi olla kitaraakin.

Outo valoilmiö

Lisää runoutta:

Tänään päivällä oli outo valoilmiö.
Aurinko, joka ei vieläkään lämmittänyt.
Nyt pilvet ovat palanneet takaisin.

Bussi sooloilee

Olin bussissa matkalla kaupungilta kotiin. Oli tyypillinen iltapäiväruuhka. Autojonoa on pysähdyksissä seuraavaan liikennevaloristeykseen asti, jossa bussin oli takoitus kääntyä oikealle. Yhtäkkiä bussi siirtyy vasemmalle kaistalle. Se ei mennyt sitä kaistaa kuin noin 50 metriä ja palasi sen jälkeen alkuperäiselle kaistalleen.

Kiilasiko bussi jonkun edelle? Ehkä. Oliko tässä touhussa mitään järkeä? En usko. Eikä varmana se bussikuskikaan tiennyt mitään, mitä hän oli tekemässä.

Essex

Blur-yhtyeen vokalisti Damon Albarn sanoi kerran:

Silloin kun en tiedä mistä kirjoittaisin, niin suljen vain silmäni ja ajattelen Essexiä.

Missähän minun Essex mahtaa olla?

Update: Pohdiskelin tätä aihetta vielä postaukseni jälkeenkin ja löysin lopulta oman Essexini. En vaan kerro sitä muille.

Epäilyttävän levyn pojan paluu

Viime perjantaina postailin siitä, kun tilasin CDON.com sivustosta epäilyttäviä levyjä. Tänään sitten tuli postilaatikkoon se odotettu paketti.

Alemman levyn kohdalla olin oikeassa. Se oli La Vie Electronique 13. Huvittavaa, että webbisivulla luki levyn nimenä Klaus Schulze.

Ylempi levy ei sitten ollut ihan sitä mitä olin tilannut. Nimittäin tilasin Tangerine Dreamin Chandra - Phantom Ferry Part 1, mutta sen sijaan sain Winter In Hiroshiman alaotsakkeena Part Four From The Five Atomic Seasons. Kyseinen levy oli seuraava studiolevytys Chandran jälkeen Tangerine Dreamin diskografiassa.

Olin hämilläni. Googlasin levyn muovipaperissa olevaa EAN-koodia 7393210195325 ja tulokseksi googlehaku  sanoi, että se koodi kuuluu "Chandra" levylle. Yksikin näistä tuloksista vei norjalaiselle Cdon-sivulle.

Koska halusin tutkia levyä tarkemmin Discogs-sivustoa hyväksi käyttäen, huomasin sekä takakansi että CD-lehtinen ei sisältänyt mitään levykoodinumeroa, Ainoa numeronkaltainen kansipapereissa oli levyn copyright-vuosi, 2009. CD-levyn matriisikoodi näytti olevan 9745.

Discogs-sivun mukaan levystä on kolme fyysistä versiota. Alkuperäinen versio on Eastgaten vuonna 2009 julkaisema CD-levy, jonka typografia on samanlainen kuin omani. Kannessa oli kuitenkin mielenkiintoinen virhe. Siinä oli japanilainen kanji-merkki, joka tarkoitaa kevättä. Omassa levyssäni oli toisenlainen kanji-merkki, talvi.

Toinen versio on julkaistu vuonna 2010. Siinä oli etukannessa talvi kanji-merkki korjattuna, mutta levyn typografia oli toisenlainen. Pakkauskin oli digipack-muodossa, kun taas omani on perinteinen jewel-case-kotelo.

Kolmas versio on japanilainen 2010 julkaisu. Ymmärettävästi oma levyni ei muistuta sitäkään painosta.

Käsissäni on siis aika erikoinen CD-levy, kun edes laajamittaisesta tietokannastakaan ei tätä löydy. Piraattituote tämä ei kuitenkaan ole. Joten luulen, että tämä on jonkinnäköinen uudelleenjulkaisu, joka on vaan jäänyt jostain ihmeen syystä rekisteröimättä.

Kutenkin puolalaisesta verkkokaupasta Generator.pl onnistuin löytämään version, jonka ulkoasu muistuttaa omaa levyäni. Hintaa tällä levyllä on 72,75 zlotya eli noin 16,35 euroa. Sain tämän levyn paljon halvemmalla hinnalla, 9,97 euroa.

Tarinan opetus on se, että kun tilaa mitä epämääräisempää tuotetta CDON:sta, niin voi saada ihan jotain muuta. En kuitenkaan aio reklamoida tästä; sainhan mielenkiintoisen erikoisuuden halvalla!

Kevätväsymys

Kuulin,
että Pariisissa on alkanut kevät.
Olenko siis väsynyt,
vai miksi olin päiväunilla?

Kai tuota äskeistä päähänpistosta voisi runoudeksikin sanoa.

Murakami luettu

Sunnuntait ovat joskus todella tappavan tylsiä päiviä. Tänään oli sellainen tapaus. Jos jotain merkittävää tuli tehtyä, niin se taisi olla melkein 800-sivuisen järkäleen loppuun lukeminen. Pidin siitä 1Q84-kirjasta. Se jaksoi olla loppuun asti mielenkiintoista luettavaa. Enää olisi edessä se viimeinen kolmas osa tästä trilogiasta. En aio lukea sitä ihan vielä. Huomenna olisi taas tarkoitus käydä kirjastossa ja varmaan tällä kertaa lainaan ihan jotain muuta.

Tänään tuli tehtyä pitkästä aikaa musiikkia. Siitä ei ole paljoakaan kerrottavaa. Tuntui vaan siltä, etten ollut siinä hommassa mukana kovinkaan täysipainoisesti.

Lisää epäilyttäviä levyjä

Kävin tänään poikani kanssa kaupungilla ja poikkesimme paikallisessa Swamp-levykaupassa. Vaimoni oli vihjaissut, että pojalle pitäisi ostaa Skrillexin levy sieltä kaupasta. Poika itse on hurahtanut täydellisesti tähän dubstep-musiikkiin ja hänelle tuli sattumoisin täytenä yllätyksenä, että olin monta vuotta sitten (olikohan se 2012?) ostanut Scary Monsters and Nice Sprites ep-levyn, joka oli omasta mielestäni ehtaa dubsteppiä. Jokatapauksessa ostin sieltä kaupasta sitten Srillexin ainoan täyspitkälevyn Recess.

Kuuntelin sen levyn äsken läpi ja se kuulosti - no joo, ainakaan tämä ei ole dubsteppiä. Samanlaiset juuret ja vaikuttimet kuitenkin tässä kyllä paistaa läpi. Eli ei mikään ihmeelinen levy, mutta ainakin Skrillex osoittaa jonkinlaista kehittymisen merkkiä. Olisihan se huolestuttavaa, jos hän tekisi ainostaan dubsteppiä eikä mitään muuta. Poika muuten huomautti, että tämä levy oli chillsteppiä. Jaa mitä?

Toinen levy, jonka ostin, oli Aphex Twinin tupla-CD-levy Drukqs. Kyseessä oli ensimmänen kerta, kun ostin mitään Richard Jamesin tuottamaa musikkia. Drukqs sisältää Aphex Twinille hyvin tyypillistä omaperäistä musiikkimatkailua ambientin ja breakbeatin välillä. Erityisesti tässä levyssä tulin huomanneeksi runsasta preparoidun pianon käyttöä. Ilmeisesti Richard Jamesilla oli tätä levyä tehdessään hyvinkin mielessä Erik Satien ja John Cagen musiikki. Levy itse kuulostaa hyvältä (en ole tosin tätä kirjoittaessa vielä päässyt loppuun asti). Ainakin tämä oli mielenkiintoisempaa musiikkia kuin Skillexin Recess.

Epäilyttäviä levyjä

Perjantai-iltapäivä kului tylsästi Cdon sivuja selaillen, jossa sattui olemaan varastontyhjennystä puoleen hintaan. Silmääni siinä osui varsin epäilyttävä otsake. Klaus Schulzen tekemä levy nimeltään Klaus Schulze. Tietääkseni tämä synikkavirtuoosi, joka on tähän mennessä julkaissut yli 100 levyä, ei varmana nimeäisi levyänsä noin tylsästi. Kansikuvaakaan ei sivulla näkynyt.

Onneksi info-välilehdestä löytyi kataloginumero ja pienen googlauksen jälkeen kyseinen mysteerilevy paljastui La Vie Electronique 13 tripla cd-levyksi. Joten se meni ehdottomasti ostoskoriin.

Toinen cd-levy, jonka hankin, oli Tangerine Dreamin Chandra - Phantom Ferry Part 1. En ole koskaan nähnyt levyä aiemmin, mutta Wikipedian mukaan kyseinen levy oli vuodelta 2009 eli ns. Eastgate-kaudelta.

Joskus sitä tekee ihme löytöjä yllättävistä paikoista tuumii hän.

Ai niin, päätin että tästä lähtien taggaan musiikkiaiheiset bloggaukset yksityiskohtaisemmin, ellei kyse ole vain epämääräisesti musiikista.

Terveiden kirjoissa

Flunssa on selätetty toistaiseksi ja menin töihin. Päivä oli muuten tapahtumaköyhä, paitsi että kissat kavivät eläinlääkärissä rokotuksella ja kävin vaimoni kanssa ruokakaupassa (just joo, siinä taphtumaa kerrakseen). Ja kas, kello näyttää sata miljoonaa.

Minne se aika vierähtää?

Murmelinpäivä

Koska tämä murmeli ei nähnyt omaa varjoansa, talvi loppuu pian.Ainakin Forecan mukaan lämpötila ei mene lähiaikoina alle 10 pakkasasteen alapuolelle.

Helmikuu

Flunssa jatkuu, mutta yritän kirjoittaa siitä huolimatta, hitaasti tosin.

Viime kuukausi oli yllättävän tehokas. Kirjoitin melkein joka päivä jotakin, poislukien kolme loppukuun päivää, jolloin sairastuin. Se oli oikea päätös olla kirjoittamatta. Sairaus oli kyllä ihmeellinen luovuuden tappaja. Eilenkin yritin kirjoittaa jotakin ja se jäi yhden lauseen tasolle.

Pari pidempää postaustakin tuli tehtyä. Merkittävin taisi olla David Bowie-artikkeli, josta menin möläyttämään Facebookiin ja Twitteriin ja sivulla kävijöitä riitti. Palautettakin tuli siitä postauksesta ihan kivasti. Kokonaista kaksi kappaletta. Samalla upotin postaukseen ensimmäistä kertaa videomateriaalia.

Ja sitten oli se mielenkiintoinen projekti, kun tuli hankittua yli 30 teknomusiikki-cd-singleä. Joitakin olen kuunnellut myöhemmin toistamiseen ja joku musiikkivideokin tuli siinä sitten katsottua.

Musiikin tekemisen saralla sain aikaan pari biisikehitelmää. Kuuntelin niitä hiljattain ja tulin siihen tulokseen, että niitä pitää työstää vielä paljonkin - ei niitä voi julkaista ihan tuollaisenaan.

Oman murheensa tähän soppaan toi sitten se tietokoneen kovalevy, joka päätti hajota. Tämä oli varmaan vaikuttamassa siihen, että loppukuussa en tehnyt mitään musiikinkaltaista. Jotenkin sitä vain osasi aavistaa, mitä oli tapahtumassa.

No nyt on helmikuu ja sen kyllä huomaa. Iltapävälehdenkin mukaan koko kuukauden sää näyttää olevan tasaista nollan molemmin puolella poukkoilua. Kuukausi on onneksi lyhyt. Vain 28 29 päivää. (Kuiva vitsi.)

Suunitelmassani on kehittää lisää tätä blogia. Ulkoasun kehittäminen on käynyt mielessäni. Ja pari juttuaihettakin on pyörinyt päässäni. Ne kuitenkin vaativat vähän perusteellisempaa tutkimusta ja sairaana ei semmoisia vielä jaksa.

Luultavasti vielä tällä viikolla en kirjoittele ihan joka päivä. Ellei ihan jotain erityistä tule mieleen. Nyt lepään.

Update: Helmikuussa on 29 päivää tänä vuonna, ei 28. Tyhmä minä.