Kävin tänään poikani kanssa kaupungilla ja poikkesimme paikallisessa Swamp-levykaupassa. Vaimoni oli vihjaissut, että pojalle pitäisi ostaa Skrillexin levy sieltä kaupasta. Poika itse on hurahtanut täydellisesti tähän dubstep-musiikkiin ja hänelle tuli sattumoisin täytenä yllätyksenä, että olin monta vuotta sitten (olikohan se 2012?) ostanut Scary Monsters and Nice Sprites ep-levyn, joka oli omasta mielestäni ehtaa dubsteppiä. Jokatapauksessa ostin sieltä kaupasta sitten Srillexin ainoan täyspitkälevyn Recess.
Kuuntelin sen levyn äsken läpi ja se kuulosti - no joo, ainakaan tämä ei ole dubsteppiä. Samanlaiset juuret ja vaikuttimet kuitenkin tässä kyllä paistaa läpi. Eli ei mikään ihmeelinen levy, mutta ainakin Skrillex osoittaa jonkinlaista kehittymisen merkkiä. Olisihan se huolestuttavaa, jos hän tekisi ainostaan dubsteppiä eikä mitään muuta. Poika muuten huomautti, että tämä levy oli chillsteppiä. Jaa mitä?
Toinen levy, jonka ostin, oli Aphex Twinin tupla-CD-levy Drukqs. Kyseessä oli ensimmänen kerta, kun ostin mitään Richard Jamesin tuottamaa musikkia. Drukqs sisältää Aphex Twinille hyvin tyypillistä omaperäistä musiikkimatkailua ambientin ja breakbeatin välillä. Erityisesti tässä levyssä tulin huomanneeksi runsasta preparoidun pianon käyttöä. Ilmeisesti Richard Jamesilla oli tätä levyä tehdessään hyvinkin mielessä Erik Satien ja John Cagen musiikki. Levy itse kuulostaa hyvältä (en ole tosin tätä kirjoittaessa vielä päässyt loppuun asti). Ainakin tämä oli mielenkiintoisempaa musiikkia kuin Skillexin Recess.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti