Hyvää Joulua 2016!

Juu hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille. Pienenä nippelitietona se, että ylläoleva kuva on ensimmäinen netissä julkaistu kuvani, joka on otettu järkkärillä.

Uutta kotistudiota rakentamassa

Ehkä tärkein syy, miksi en ole kirjoittanut paljoakaan tähän blogiin on ollut se, että olen vaihtanut tietokoneeni pc-pöytäkoneesta MacBook Pro-'läppäriin'.

Edellinen koneeni oli jo kuusi vuotta vanha ja siinä koneessa alkoi pikkuhiljaa rikkoontua kaikenlaisia komponentteja, kuten toinen sisäinen kovalevy, josta raportoin viime tammikuussa. Koneessa myös oli vanhentunutta tekniikkaakin: ei USB3-liittimä. Käyttöjärjestelmänä oli Windows 7. Kokeilin Windows kymppiä päivän verran ja se systeemi oli itselleni varsinainen pettymys. Kyseinen käyttöjärjestelmä oli hukannut kovalevyltä joitakin ohjelmia ja DVD-romppuasemaa se ei löytänyt lainkaan.

Näitten olosuhteitten valossa aloin pari vuotta sitten suunnitella tosissani koneen vaihtoa. Olin jo pitkään seuraillut monien luovien muusikoiden käyttävän pääsääntöisesti Applen tietokoneita. Koska pettymykseni Microsoftin tuotteisiin oli ilmeinen, päätin tällä kertaa antaa Applelle mahdollisuuden.

Musiikintekijänä itselläni sattui olemaan aika kovat vaatimukset tämän uuden mahdollisen koneen suhteen. Sen tietenkin piti olla tehokkaampi kuin edellinen koneeni. Mac Pro kuullosti tässä tapauksessa aluksi aika hyvältäkin idealta. Mutta toisaalta halusin, että 'studioni' olisi tarvittaessa liikuteltavissa, joten MacBook Pro tuntui oikeammalta valinnalta.

Vuosi sitten olin valmis tähän prosessiin henkisesti että rahallisesti. Pahaksi onnekseni satuin vilkaisemaan Mac Rumors-sivustoa, jonka osto-opas kehoitti välttämään nykyisen MacBook Pron, joka oli siinä vaiheessa puoli vuotta vanha, ostoa ja tämän sivuston mukaan uuden koneen julkaisuajankohta olisi hyvinkin lähiaikoina käsillä. Joten odottelin siinä sitten kiltisti sitä mahdollista tapahtumaa. Ja odotin. Ja odotin. Ja aina se julkaisuajankohta siirtyi.

Kunnes loppukesästä varmistui, että se kauan odotettu julkaisu tapahtuisi lokakuussa. Päätin, että nyt on aika alasajaa vanha koneeni. Lakkasin biisientekemisen melkein kokonaan. Joitakin luonnosteluja tein kuitenkin tabletillani. Polttelin samplearkistoani vanhasta koneesta rompuille. Se oli työläämpää kuin kuvittelinkaan.

Lokakuun loppupuolella Apple piti vihdoinkin tiedotustilaisuutensa. Katselin sitä suorana tabletiltani. Koneita oli päivitetty nykyaikaan, oli usb-c/thunderbolt-3 liitäntää ja touchbar. En ollut ihan varma mihin sitä viimemainittua käytettäisiin, mutta uskoisin sen olevan tulevaisuudessa ihan käytännöllinen väline.

Yön yli nukuttuani tilasin Applelta MacBook Pron. Koska hinta näytti olevan 'hieman' korkeampi mihin olin varautunut, jouduin luopumaan suunnitelmastani hankkia täyteen viritettyä tietokonetta. Sensijaan päätin hankkia 15-tuumaisen hitaamman version, mutta tuplasin koneen sisäistä kovalevytilaa puoleen teraan asti. Olin kai tilauspäätöksessäni lievästi sanottuna hidas, kun toimitusaikakin ajoittui tuonne marras-joulukuun paikkeille. 'Aikaisemmat linnut' saivat tuotteen käsiinsä jo parissa viikossa. Tässä välissä ehdin tehdä joitakin tulevaan koneeseen liittyviä hankintoja: ulkoinen DVD-romppuasema, ulkoinen kovalevy (nopea) ja Focusrite Scarlett 18i8 audiointerface (vanha laite ei ollut yhteensopiva Sierra-käyttöjärjestelmän kanssa).

30. marraskuuta saapui sitten se kauan odotettu tietokone. Alusta lähtien tämän laitteen käyttö on ollut jännittävää puuhaa, kun sitä on viimeiset runsaat 20 vuotta työskennellyt pelkästään Windows-koneiden parissa, niin nyt edessäni oli täysin toisenlainen maailma toisenlaisine tapoineen. Ostin aika pian koneen saapumisen jälkeen uuden hiiren, kun tajusin tarvitsevani vielä jotain tuttua ja turvallista.

Nyt tämä kone on ollut käytössäni runsaan kolmen viikon verran. Kaikkia käyttämiäni ohjelmia en ole vielä asentanut ja samplearkistoni siirtelykin on vielä pahasti kesken. Onneksi tässä on joulukin edessä. Ehkä jossain välissä ennen vuodenvaihdetta saan kotistudionikin taas toimintakuntoon.

Jokatapauksessa en ole katunut tätä hankintaa ollenkaan, vaikka aika hintava projekti tämä on ollutkin.

Blogi 1v

No niin. (Tuo kuullostaa liikaa Ismo Leikolalta)

Öhöm. (Paljon parempi)

Hyvät naiset ja herrat. Tänään (28.11) tämä blogini täytti yhden vuoden verran. Sivuston ainoana kirjoittajana olen kyllä yllättynyt siitä, että olen jaksanut puurtaa tätä webbimonologiani näinkin pitkään. Alkuvaiheessa tässä puuhassa oli tietenkin sitä tyypillistä alkuintoa. Oli myös raivokasta, lähes päivittäin tapahtuvaa näppäimistön hakkailua. Myöhemmin päivitystahtini alkoi pikkuhiljaa laantua. Siitä huolimatta olen parhaani mukaan yrittänyt kirjoittaa jotakin, jos tuli jotain pälkähti päähäni. Kuitenkin sitä ei tullut aina tehtyä. Joskus ei ollut aikaa, tai sitten ei vaan yksinkertaisesti huvittanut.

Luonollisesti en ehdi juhlistaa tätä hetkeä millään tavalla ja tämäkin teksti tuli kirjoitettua aika hätäisesti. Joten paljon onnea blogilleni ja menestystä seuraavallekin vuodelle!

Päiväunilla

Zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz....

Kas kun ei

Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Ensilumi

Tänään kotikulmille satoi ensilumi. Vielä on liian aikaista sanoa onko se pysyvä. Tuskinpa.

Trampoliini osa 2

Nyt. täytyy myöntää, että kesä on jälleen ohi. Tänään vaimoni kanssa laitoimme trampoliinin talviteloille.

Taas uutta kesää odotellessa.

Bob Dylan

Dylan on myös laulaja.

Ylläoleva lause on Eppu Normaalin kappaleesta Bob Dylan, joka oli yhtyeen Akun Tehdas-levyn yhdeksäs kappale. Tämä levy julkaistiin vuonna 1980. Biisi oli myös ensikosketukseni Bob Dylaniin. Olin silloin noin 10-vuotias. Pari vuotta myöhemmin taisin kuulla hänen musiikkia. Se saattoi olla Blowin' In The Wind. Tai jotain muuta.

Suhteeni (ja fanaattisuuteni) Dylaniin on ollut lievästi sanottuna myöhäisherännäinnäistä sorttia. Tiesin hänen olevan olemassa, mutta itseäni hänen musiikkinsa ei liikuttanut minua oikeastaan millään tavalla. Pari pientä poikkeusta oli: The Traveling Wilburys-yhtyeen jäsenyys ja Dylanin kirjoittama All Along The Watchtower-kappale, jota tulkitsi aikoinaan vallan erinomaisesti henkilö nimeltään Jimi Hendrix. 

Yllättävää kyllä aloin todenteolla tutustua Dylanin tuotantoon vasta vajaa 10 vuotta sitten. Niihin aikoihin itselläni oli akustisella kitaralla tapahtuvaa soitteluvimmaa ja etsiskelin siinä sivussa kaikenlaista musiikkia mitä oli saaltu aikaan kyseisellä instrumentilla. Pikkuhiljaa tutustuin ensiksi hänen alkuaikojen levytykseen ja sitten myöhemmin sähköisempään tuotantoon. Paikalliselle kirjastolleni kuuluu ilman muuta suuri kiitos siitä, että tulin kuunnelleeksi Dylanin levytykset lähes kokonaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Silloin tuli todettua, että tekstejä hän osasi kirjoittaa. 

Itselläni on hallussa ainoastaan yksi kappale Bob Dylanin albumikatalogista. Blonde On Blonde. Löysin ja ostin tuon levyn Stockmannin alennuslaarista pari vuotta sitten. Siihen aikaan kyseinen kauppa myi vielä levyjä. Nykyään ei enää sellaista tapahdu. Jokatapauksessa, jos minun pitäisi ottaa autiolle saarelle vain yksi levy hänen tuotannostaan, se olisi ehdottomasti tämä CD. 

Toissapäivänä torstaina Bob Dylan palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Onneksi olkoon herra Dylan. 

Shoppailua

Pahoittelut kuvan laadusta. Muovikuoret nääs.

Eilen Kodin Ykkösessä (webbilinkkiä ei ole enää olemassa) oli käynnissä (vieläkin) konkurssiloppuunmyynti. Päätin mennä sinne 'pelastamaan' CD-levyjä mahdolliselta polkumyynniltä, vaikkakin nytkin niitä sai ostaa puoleen hintaan. Joten Sulo Vilénin tarmolla käsiini jäi 6 levyä.

Näitä levyjä katsellessa tulee mieleen, kuinka pitkän matkan sitä on tullut tehtyä musiikin kuuntelun saralla. Tasan 29 vuotta sitten aloin kuunnella progressiivista rockia. Ja sitä aikaisemmin olin metallimusiikkia kuluttava nuori.

Ennenmuinoin sitä tuli ostettua levyjä pelkästään fanittamisen vuoksi. Nykyään sitä fanitusta on olemassa vieläkin jonkinverran, kuten oikealla alakulmassa oleva Radioheadin tuotos tuossa osoittaa asiasta.

Sitten on olemassa ammatillista (muusikkomaista) kiinnostusta, jota edustaa oikealla keskellä Aviciin levy. Käsittääkseni tämä elektronista tanssimusiikkia sisältävä levy oli aika suosittu viime vuonna ja itse haulaisin ottaa selvää että miksi.

Alanis Morrisetten ja Daft Punkin levyssä näen kultturihistoriallista arvoa, elikä niistä voisi tylysti sanoa, että kuuluu yleissivistykseen.

Duran Duranin levyn tapaukseen liittyy puhdas uteliaisuus, kun muistaa millaista musiikkia yhtye on aikoinaan tehnyt, niin kuulisihan sitä mielellään, mitä muuta he ovat saaneet aikaan. Sama pätee myös Sigur Rósin vokalistin Jónsin soololevyyn.

Se progetarinointi saa jäädä seuraavalle vuodelle, jos sittenkään.

Tämänpäiväinen havainto

Taisin ikääntyä. Ehkä se ei ole huono juttu. Tulee sitä perspektiiviä asioihin.

Vuoret

Tunnustan että viime aikoina olen ollut koukussa erääseen mobiilipeliin. En kuitenkaan siihen trendikkääseen Pokemon-Go-peliin vaan toiseen vähän samantapaiseen sovellukseen. Nyt olen siis ottanut pois sen pelin puhelimesta. Ja jostain kumman syystä tämän 'irtautumisen' jälkeen päähäni pälkähti vanha zen-buddhalainen sanonta.

1. askel: Vuoret ovat vuoria.
2. askel: Vuoret eivät ole vuoria.
3. askel: Vuoret ovat vuoria.

Niin, vuoret ovat vuoria, mutta ehkä niitä tulee katsottua nyt uudella tavalla.

The Security Project

Ei mitään sen kummallista kunhan teen koneella niitä näitä. Kuitenkin samaan aikaan kuuntelen Critic's Carnivalin viime lauantaina julkaisemaa podcastia ja juuri nyt kantautui korviini The Security Projectin tuottamaa musiikkia. Kyseinen yhtye on aika mielenkiintoinen tribuuttiyhtye, joka keskittyy Peter Gabrielin neljään ensimmäiseen soololevyn materiaaliin. Tunnetuimat muusikot tästä bändistä ovat Jerry Marotta, joka soitti alkuperäisissä levytyksissä ja King Crimsonista tuttu Trey Gunn. Loistavaa jälkeä sanoisin. Pitänee hankkia jossain välissä tämän bändin äänitteitä.

Uusi harrastus

Huomasin, että edellisestä blogipostauksestani on kulunut yli kuukausi. Tämä taitaa olla pisin aika, jolloin en ole kirjoittanut mitään sitten tämän sivuston perustamisen jälkeen.

Mitä sitten tässä välissä on tapahtunut?

Edellisissä blogipostauksissani kerroin (hyvinkin lyhyesti) vaimoni kanssa lomareissumatkailusta Irlannissa. Matkaan sisältyi oleskelua Galwayssa ja Dublinissa ja bussikiertomatkailua Inisheerissä, Cliffs of Moherissa ja Connemarassa. Ja juuri nämä 'maaseutumatkailukohteet' aiheuttivat itselleni mielenkiintoisen ongelman. Olin tällä kertaa huikaisevien näkymien äärellä ja tajusin, että minulla ei ole kunnollsta kameraa, jolla voisi ottaa hyviä kuvia kun kerrankin on oikeasti jotain kuvattavaakin. Yritin siinä tilanteessa kuvata näitä paikkoja puhelimellani. Niistä sain kyllä kehuja, mutta tiesin että tämän voisi tehdä paremminkin.

Aloin siinä ajatella asiaa paluulennon aikana, että sijoittaisiko vähän rahaa järjestelmäkameraan. Kotiin päästyäni aloin tehdä vimmaisesti tuloksia ja päädyin sitten Nikon D5300-kameraan, joka sopi juuri ja juuri budjettiini. Ja kas, taas tuli itselleni uusi harrastus ja uusien asioiden opiskelu. Toivottavasti saan jotain kuviakin laitettua myös tänne sivustolle. Aika näyttää.

Loppuloma meni kirjaimellisesti lomailessa ja vaikka tämä kameranostelukirjoitus oli muhinut päässäni jonkin aikaa, niin en saanut vaan sitä kirjoitettua.

Musiikin saralla aikani on kulunut musiikin tutkimisena biisintekomielessä.

Täällä taas

Huh huh. Irkkureissu on nyt tehty. Kestää vielä vähän aikaa, että saan jotain kirjoitettua.

Irlanti

Olen tällä hetkellä matkalla Irlantiin, joten en todennäköisesti bloggaile tänne vähään aikaan. Palailen asiaan runsaan viikon kulttua.

Sláinte mhaith!

Heinäkuu

Jaaha, nyt ollaan puolessa välissä tätä vuotta. Kesälomakin alkoi tänään - vihdoinkin. Tiedossa on jonkin verran matkustelua ja paikallaanoloa. Toivottavasti päähäni pälkähtäisi edes joku hyväkin biisi-idea tässä välissä.

Aina voi toivoa.

Juhannus

Juhannus, tuo keskikesän juhla on täällä taas. Ja olkaahan sitten kiltisti siellä vesien ääressä. Jouluun on enää aikaa vain puoli vuotta.

Hyvää juhannusta!

Bloomsday

Taas on aika lukea pieni pätkä James Joycen Odysseus-kirjaa. Itselläni on sekä Leevi Lehdon että Penti Saarikosken käännökset. Tällä kertaa luen Lehdon versiota ja valitsin random.org luomaa santunnaisgeneraattoria käyttäen sivun 633. Aion lukea nyt siitä pari sivua eteenpäin.

Hyviä lukuhetkiä!

UPDATE: Lukemani kohtaus käsitteli tilannetta, jossa L. Bloom oli pelastamassa hyvin huonovointista S. Dedalusta.

Ruohonleikuu

Ruohonleikkaaminen on vähän samanlaista kuin biisien tekeminen tai blogien kirjoittaminen. Sitä keksii monenlaisia tekosyitä siirtääkseen koko touhua, mutta sitten kun vihdoin pääsee alkuun, niin se on hetkessä ohi.

Ainoana erona on että seuraavaa ruohonleikkaamista pitää odottaa viikon ajan. Ja talvella puoli vuotta.

Big Big Train

Noin vajaa kuukausi sitten olin vaimoni kanssa ruokakaupassa. Kuuntelin siinä samalla podcastia The European Perspective. Kyseinen podcastohjelma sisältää progemusiikkia, enimmäkseen eurooppalaista kuten nimikin antaa olettaa.

Yhtäkkiä kuulin kappaleen, joka alkoi pyöriä päässäni kuin mikäkin korvamato. Kappale oli Big Big Train-yhtyeen Folklore, joka oli esimakua yhtyeen tulevalta levyltä Folklore. Lyhyesti kuvailisin tätä yhtyettä, umpienglatilaiseksi progebändiksi kuin Wallace & Gromit. Olin hankkinut jo pari vuotta aikaisemmin tältä yhtyeeltä English Electric Full Power tupla-CD-levysen.

Jäin hyräilemään päässäni sitä biisiä koko kotimatkan ajan. Vaimoni ajoi autoamme. Ja ennen kun olimme päässeet kotiin olin jo tilannut kyseisen levyn ennakkoon Amazonista puhelimellani.

Levy tipahti pari viikkoa sitten postilaatikkoon. Kuuntelin sen pari kertaa ja mielestäni se oli jälleen kerran loistosuoritus Big Big Trainiltä. Häpeämätöntä progea - folkilla höystettynä sanoisin jopa.

Kuten kansikuvakin osoittaa, tämän progealbumin teemallinen kehys näyttää pyörivän kaikessa, mikä lentää ilmassa. Oli se sitten Venus-planeetta, joke lipuu auringon ohitse tai 2. maailmansodan aikainen kirjekyyhky, joka pelastaa kirjaimellisesti päivän.

Levyllä oli myös aikaisempaakin materiaalia, kuten Wassail-kappale, joka oli kuultavissa jo viime vuonna samannimisestä EP-levyltä. Pari muuta kappaletta EP:stä löytynee Folkloren vinyyliversiosta.

Oma vaatimaton mielipiteeni on että tämä levy on ehdottomasti mielenkiintoisin progejulkaisu tällä vuosipuoliskolla. Ja sitten se video.
.

Mitä tässä välissä on tapahtunut

Jostakin kumman syystä tämän blogin päivitystahti on hidastunut. Onpahan siihen ainakin se syy, että en ole ollut viime aikoina näppäimistön ääressä.

Tällä viikolla olin perheeni kanssa diabetes-perhekurssileirillä, joten kaikennäköiset blogipuuhastelut olin jättänyt ihan tarkoituksella sivuun muutamaksi päiväksi. Tyttärelläni on siis se 1-tyypin diabetes.

Sitten minulla on tässä jo jonkin aikaa pyörinyt luonnosasteella juttu viimeisimmästä cd-levystä, jonka olin hankkinut jo vähän aikaa sitten. Teksti on vielä pahasti kesken ja hieman jännittää, saanko sitä valmiiksi.

Pitäisi kai ryhdistäytyä vähäsen ja kirjoitella näitä blogitekstejä enemmän.

Kesäkin tuli tässä ihan että lompsis.

Opiskelua

Hmm. En ole vähään aikaan kirjoitellut mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi tehnyt mitään musiikin saralla.

Ostin hiljattain Gary Ewerin kirjoittamia biisinteko-oppaita sähkökirjamuodoissa. Niitä sitten on tullut luettua viime aikoina. Varsin mielenkiintoisia juttuja niissä näkyy olevan.

Itse ainakin olen huomannut, että ajattelen koko biisintekoprosessia joskus turhankin vaikeasti. Oikeasti se on lapsellisen helppoa että ihan itkettää.

Ja nyt tuntuu tosi tyhmältä näiden 25 vuoden jälkeen. Ei muuta kuin uutta biisiä tekemään yksinkertaisilla soinnuilla ja todella tyhmillä teksteillä. Niin ne muutkin näyttävät tekevän.

Loungea

Lyhyesti: Ilman mitään kunnollista suunitelmaa kyhäilin tänään noin sadan sekunnin edestä lounge-tunnelmamusiikkia sähköpianolla, jousikoneella, rummuilla ja bassolla. Itselläni ei ole mitään hajua, mitä minä tällä tekeleellä tekisin. Tovoittavasti tämä juttu ei joudu isoon keskeneräisten kappaleiden röykkiöön. Sen verran se biisi oli hypnoottinen. Ehkä pitäisi äänittää tämä idea uudestaan ja uudestaan mitä eri tavalla, että tulisi jokin idea kehitettyä. En tiedä.

Ambientin parissa

Tänään palasin pari viikkoa sitten aloittamaani ambientkappaleen pariin. Instrumentointi alkanee olla kutakuinkin kohdallaan, tosin vielä voisin tehdä jotakin viime hetken muutoksia. Koneen tehot alkavat olla tässä kappaleessa aika loppuun kulutetut, joten seuraavalla kerralla pitäisi näitä MIDI-raitoja muuttaa audioraidoiksi. Saisi siten vapautettua resursseja efektejä varten.

T. S. Eliot oli oikeassa

Huhtikuu on todellakin kuukausista julmin.
Nimittäin sää on viime aikoina ollut rajusti vaihteleva.
Viimeksi eilen luntakin oli maassa
Ja huomenna lähestymme viittätoista lämpöastetta.

Ambienttia tekemässä

Palasin takaisin puolitoista viikkoa siiten aloittamaani ambient-kappaleen pariin. Biisi etenee ihan kivasti ja jossain kaukaisuudessa voi kuulla pienlentokoneen äänen...

C-kasettimusiikkia

Kodissamme oleva mikrostereojäjestelmä on vihdoin monen sijoituspaikan jälkeen tullut kotistudiooni. Stereon merkki on Panasonic ja se sisältää radion, CD-soittimen, kaiuttimet ja kasettidekin. Stereoiden näyttö on jo jonkun aikaa ollut toimimatta. Muuten laitteessa ei ole muuta ihmeellistä vikaa.

Asensin stereot kirjahyllyyn ja sitten ryhdyin toteuttamaan pikään muhinutta ajatusta: Kuunnella parikymmentä vuotta sitten tehtyä omaa musiikkia, jota olin äänittänyt neliraitanauhurille ja sitten miksannut nämä tuotokset C-kasetille.

Täytyy myöntää, että kokemus oli mykistävä. Oli ihan selvää, että soundeihin en ollut tyytväinen. No mitäpä muuta niillä laitteila olisi saanut aikaan. Lisäksi havaitsin, että kitaristina olin parempi kuin muistinkaan, basistina omaperäinen, koskettimissa aika vaatimaton ja laulajana todella kamala.

Biisintekovinkkelistä katsottuna siinä vanhassa materiaalissa oli jonkun verran ovelia ja mielenkiintoisia ideoita, mutta sitten oli niitä hirvittäviäkin tuherruksia, jota en nykypäivänä missään nimessä lähtisi tekemään.

Todennäköisesti en aio julkaista näitä kappaleita netissä. En ole muutenkaan varma siitäkään, että teenkö niistä uusia versioita. Mutta jos tekisinkin toisin, niin se tapahtuisi hyvin rauhallisella aikataululla.

Pitänee kuunella ne loputkin materiaalit pieninä annoksina. Ettei tulisi yliannostusta.

Mitä on tapahtunut viikon sisällä?

Siitä huolimatta, vaikka en ole kirjoitellut tänne blogiin viime aikoina kovinkaan taajaan tahtiin, se ei tarkoita sitä että elämäni olisi ollut tapahtumaköyhää. Tai ehkä se on ollutkin. Tai sitten aika on kulunut kovin nopeasti.

Viime viikonloppuna tein aika haasteellista ambient-kappaletta. Pituutta sillä on noin yhdeksän minuuttia. ja se on vielä pahasti kesken. Soundipuolelta siis.

Tarkoituksenani oli tällä viikolla palata kyseisen kappaleen pariin, mutta hyvistä aikomuksista huolimatta en ole tehnyt asialle mitään.

Tällä viikolla olen ollut iltapäivisin aika väsynyt. On vaan ollut kovin flegmaattinen fiilis. Haluaisi tehdä asioita, mutta kun ei pysty.

Tänään sentään oloni on vähän parempi. Mutta tuskinpa tänäänkään ei  mitään tapahdu.

Niin ja Princekin kuoli eilen.

Hän oli loistava muusikko, säveltäjä ja tuottaja. Piste. RIP.

Asian ulkopuolelta: Onkohan paloporrasbisneksessä tulevaisuutta?

Trampoliini

Tänään tuli laitettua taas se jokavuotinen trampoliini. Puolen vuoden päästä se puretaan taas. Yhtä pomppua. En ole käyttänyt sitä koskaan. Liikaa painoa?

Biisintekoharjoittelua

Tänään en tehnyt musiikkia. Treenasin ainoastaan biisintekoa. Valitsin Ultimate Guitar-sivustosta ihan satunnaisen kappaleen soinnut ja kehittelin  sen päälle pientä melodianpätkää pianolla.

En tuntenut alkuperäistä biisiä.

Sen jälkeen, kun olin saanut viritelmän jotenkuten loppuunsaatetuksi, kuuntelin alkuperäisen kappaleen Youtubesta. Se ei kuulostanut sinnepäinkään sellaiselta, mitä itse olin saanut aikaan.

Hyvä.

Informaatioähkyä Saksasta

Viime viikolla Berliinissä oli Superbooth-niminen syntikkamessutapahtuma. En laita tästä messusta linkkiä, koska jostain kumman syystä virutorjuntaohjelmani estää pääsyn kyseiselle sivustolle. Jokatapauksessa messuissa esiteltiin ihan kiitettävästi uusia tuotteita, enimmäkseen Eurorack-moduuleita tosin.

Ja huomenna torstaina Frankfurtissa alkaa Musikmesse 2016-musiikkimessut. Paikalla on lehdistötiedoitteen mukaan yli 2000 näytteilleaseittajaa. Ja nyt musiikkitekniikkasivustot ovat jo alkaneet suoltamaan hirvittäviä määriä blogejaan ja videoitaan messuista. Ihan ähky tässä tulee.

Pari viikkoa tässä taitaa mennä, että sitä pystyy sulattamaan kaiken tämän informaatiotulvan.

Lippujen hinnat Musikmesseen ei ole kovinkaan hirvittävät. Noin kolmisenkymppiä per päivä. Valitettavasti normaali elämä estää reissailua messuihin tällä kertaa. Ehkä jonain päivänä.

Aprillipäivä

Mielenkiintoisin aprillipäivän juttu tänä vuonna taisi olla tämä: thepartyparty.us

Vapaalla kädellä

Tänään ajattelin, että tehdäänpä musiikkia ilman minkäänlaista kvantisointia. Pari biisintynkäideaa siinä sitten tuli. Kuulostivat hyvin kotikutoisilta. Ehkä käytän näitä tuotoksia joskus taustasamplemateriaalina joissakin toisissa biiseissä.

Huvittavan epätarkkaa touhua,

Harharetkiä Kansalliskirjastossa

Piti tehdä musiikkia, mutta päädyin tälle sivulle. Olin uusimassa kirjastosta lainaamiani kirjoja ja sitten klikkasin silkasta uteliaisuudesta tuota linkkiä.

Pitäisi olla avaamatta selainta tai sähköpostia. Pitäisi irtaantua rutiineista ja tehdä sitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Eli musiikkia.

Mutta ei. Tässä sitä luetaan yli sata vuotta vanhoja lehtiä. Kai tämänkin harharetken voisi kääntää edukseen ja sanoa vaikkapa, että haen tässä vähän inspiraatiota ideoihini.

Ideoita. Mitä ihmeen ideoita?

Tukka putkella

Joskus sitä liikkuu ihan tukka putkella tekemättä mitään merkittävää.

Biisintekoa III

Tänään onnistuin nipistämään itselleni kokonaisen tunnin verran musiikintekoaikaa.

Ajattelin kuunnella, mitä eilisessä biisintekosessiossa tuli väsättyä. Ja yllättävää kyllä, se materiaali kesti hyvinkin päivänvaloa. Joten päätin lisätä siihen vähän bassokitaraääntä tähän soppaan.

Yritin soittaa koskettimilla samplattua bassokitaraa mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Vähän samanlaista bassonsoittoa kuin Pink Floyd-yhtyeen Roger Watersilla oli tapana soittaa 70-luvun alkupuolella. Lopputulos ei kuulostanut kovinkaan hölmöltä, joten tämä projekti eteni taas vähäsen eteenpäin Tosin vielä ollaan kaukana lopullisesta versiosta.

Työnimenä tällä projektilla on muuten The Existenitalist Service (mitä se sitten tarkoittaakin).

Biisintekoa II

Tänään sain itselleni järjesteltyä pari tuntia musiikintekoaikaa. Ja jälleen kerran aloitin projektini tyhjältä pöydältä.

Asetin kappaleen temmoksi varsin hitaan pulssin, 68 iskua minuutissa. Otin jostain nimeltämainisemattomasta kappaleesta neljä ensimmäistä nuottia ja laitoin ne eri järjestykseen ja sen jälkeen aloin improvisoida materiaalia kyseisestä teemasta.

Siitä tuli varsin mielenkiintoista jälkeä. noin minuutin verran musiikkia. Sitä voisi ehkä tulevaisuudessa kehitellä vieläkin pidemmälle. Käytin tässä biisissä kaksin käsin soitettua syntikkasoundia, joka oli peräisin aikaisemmin ostamastani samplekirjastosta ja rumpubiittinä jotakin rumpukonemaista pulssia, Battery 4-tehdaskirjastosta peräisin.

Synapuoli oli siis ihan okei, mutta se rytmiosuus oli jotenkin tutunoloista. Ihan kuin olisin käyttänyt sitä jossain aikaisemmassa julkaisemattomassa projektissani. En vaan muista mistä. Olisihan se kiva juttu, jos tämän biisin voisi jollakin järkevällä tavalla liittää siihen aikaisempaan juttuun. Ehkä seuraavaksi minun pitäisi:

• Tehdä vanhoista biisintyngistä mp3-vedoksia, jos niitä ei ole vieläkään tullut tehneeksi.
• Kuunella myös niitä tuotoksia, myös ne aikaisemmat jutut.

Josta tulikin mieleeni vanha ikuisuusprojektini: Kuunnella kaikki 90-luvulla tehdyt valmiit ja keskeneräiset biisini.

Olin lomalla

Olin tänä vuonna talvilomalla samaan aikaan kuin vaimoni ja lapsetkin. Tulihan sitä tehtyä jonkin verran yhteisiäkin asioita tällä viikolla. Reissua etcetera. Hyvä niin.

Mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että itse en saanut aikaiseksi mitään. Ainakin jos luovasta työstä puhutaan. Varsinaisia biisintekoprojekteja ei ollut yhtään ja tämä kirjoittaminenkin oli jäänyt aika vähälle. Sen sijaan kun olisi pitänyt tehdä jotain järkevää, pelailin vanhoja tietokonepelejä ja katsoin rästissä olevia tv-ohjelmia.

Kai sitä tuossa valossa tätä viikkoa voisi kutsua täydelliseksi lomaksi. Oi ironiaa.

Before And After Science

Joskus kun lainaa kirjastosta levyn ja se osoitautuu todella hyväksi, siitä voi tulla pakkomielle. Näin kävi kun kuuntelin Brian Enon Before And After Science CD-kiekkoa. Nimittäin tänään tuli ostettua kaupasta kyseinen tuote. Ja vieläkin se kuulostaa hyvältä.

Samalla ostin edellämainitun artistin Ambient 2 The Plateaux Of Mirror-levyn. Mmm, ambienttia.

90-luku

Katselin äskettäin Primuksen Woodstock-keikan vuodelta.1994. 90-luku oli todella outoa aikaa. Oli yhtyeitä Seattlesta ja muuta sellaista. Muistan sen hyvin.

Kaverini sanoi, että hyvää musiikkia tehtiin ainoastaan 70- ja 80-luvulla. Rohkenen olla eri mieltä. Ensinnäkin aikaisemminkin tehtiin varsin loistavia biisejä ja 90-luvulla palattiin ainakin rumpusoundien osalta rehellisempään ja luonnollisempaan suuntaan. Ja hienoja biisejä tehtiin silloinkin. Esimerkiksi niitä teki ylläoleva yhtye ja ne aikaisemmin mainitut seattlelaisbändit.

Ja sama väittämä pätee myös nykyaikanakin. Ehkä huomaamme helmet vasta jälkikäteen.

Itse keikka sisältää paljon hyvää musiikkia. Ja kannattaa katsoa tämä video loppuun asti. Lopussa on nimittäin varsin hilpeä encore.

Tämä oli muuten viideskymmenes blogipostaukseni. Hurraa!

Punkkia

Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä musiikkia. Ideani oli tehdä yksinkertaista, nopeatempoista ja mahdollisimman suoraviivaista musiikkia, eli siis punkkia. Sain sitä aikaan noin minuutin verran materiaalia, kunnes käyttämäni työasemaohjelmani Cubase kaatui yllättäen. Kumma juttu. Sillä ohjelmalla ei ole tapana tehdä mitään tuollaista normaalisti. Ja raitojakin oli vasta siihen mennessä kolme kappaletta tehtynä - kaksi rumpukoneraitaa ja yksi bassoraita. Onneksi ehdin tallentaa biisihahmotelman kovalevylle, että voin jatkaa sen kehittelyä myöhemmin.

Muuten sitä kappaletta tuli tehtyä ihan vaiston varassa. Ei minkäänlaista suunitelmaa, ei tietoa lopusta saatikka mitään hajua lyriikasta. Kai siinä pitäisi olla kitaraakin.

Outo valoilmiö

Lisää runoutta:

Tänään päivällä oli outo valoilmiö.
Aurinko, joka ei vieläkään lämmittänyt.
Nyt pilvet ovat palanneet takaisin.

Bussi sooloilee

Olin bussissa matkalla kaupungilta kotiin. Oli tyypillinen iltapäiväruuhka. Autojonoa on pysähdyksissä seuraavaan liikennevaloristeykseen asti, jossa bussin oli takoitus kääntyä oikealle. Yhtäkkiä bussi siirtyy vasemmalle kaistalle. Se ei mennyt sitä kaistaa kuin noin 50 metriä ja palasi sen jälkeen alkuperäiselle kaistalleen.

Kiilasiko bussi jonkun edelle? Ehkä. Oliko tässä touhussa mitään järkeä? En usko. Eikä varmana se bussikuskikaan tiennyt mitään, mitä hän oli tekemässä.

Essex

Blur-yhtyeen vokalisti Damon Albarn sanoi kerran:

Silloin kun en tiedä mistä kirjoittaisin, niin suljen vain silmäni ja ajattelen Essexiä.

Missähän minun Essex mahtaa olla?

Update: Pohdiskelin tätä aihetta vielä postaukseni jälkeenkin ja löysin lopulta oman Essexini. En vaan kerro sitä muille.

Epäilyttävän levyn pojan paluu

Viime perjantaina postailin siitä, kun tilasin CDON.com sivustosta epäilyttäviä levyjä. Tänään sitten tuli postilaatikkoon se odotettu paketti.

Alemman levyn kohdalla olin oikeassa. Se oli La Vie Electronique 13. Huvittavaa, että webbisivulla luki levyn nimenä Klaus Schulze.

Ylempi levy ei sitten ollut ihan sitä mitä olin tilannut. Nimittäin tilasin Tangerine Dreamin Chandra - Phantom Ferry Part 1, mutta sen sijaan sain Winter In Hiroshiman alaotsakkeena Part Four From The Five Atomic Seasons. Kyseinen levy oli seuraava studiolevytys Chandran jälkeen Tangerine Dreamin diskografiassa.

Olin hämilläni. Googlasin levyn muovipaperissa olevaa EAN-koodia 7393210195325 ja tulokseksi googlehaku  sanoi, että se koodi kuuluu "Chandra" levylle. Yksikin näistä tuloksista vei norjalaiselle Cdon-sivulle.

Koska halusin tutkia levyä tarkemmin Discogs-sivustoa hyväksi käyttäen, huomasin sekä takakansi että CD-lehtinen ei sisältänyt mitään levykoodinumeroa, Ainoa numeronkaltainen kansipapereissa oli levyn copyright-vuosi, 2009. CD-levyn matriisikoodi näytti olevan 9745.

Discogs-sivun mukaan levystä on kolme fyysistä versiota. Alkuperäinen versio on Eastgaten vuonna 2009 julkaisema CD-levy, jonka typografia on samanlainen kuin omani. Kannessa oli kuitenkin mielenkiintoinen virhe. Siinä oli japanilainen kanji-merkki, joka tarkoitaa kevättä. Omassa levyssäni oli toisenlainen kanji-merkki, talvi.

Toinen versio on julkaistu vuonna 2010. Siinä oli etukannessa talvi kanji-merkki korjattuna, mutta levyn typografia oli toisenlainen. Pakkauskin oli digipack-muodossa, kun taas omani on perinteinen jewel-case-kotelo.

Kolmas versio on japanilainen 2010 julkaisu. Ymmärettävästi oma levyni ei muistuta sitäkään painosta.

Käsissäni on siis aika erikoinen CD-levy, kun edes laajamittaisesta tietokannastakaan ei tätä löydy. Piraattituote tämä ei kuitenkaan ole. Joten luulen, että tämä on jonkinnäköinen uudelleenjulkaisu, joka on vaan jäänyt jostain ihmeen syystä rekisteröimättä.

Kutenkin puolalaisesta verkkokaupasta Generator.pl onnistuin löytämään version, jonka ulkoasu muistuttaa omaa levyäni. Hintaa tällä levyllä on 72,75 zlotya eli noin 16,35 euroa. Sain tämän levyn paljon halvemmalla hinnalla, 9,97 euroa.

Tarinan opetus on se, että kun tilaa mitä epämääräisempää tuotetta CDON:sta, niin voi saada ihan jotain muuta. En kuitenkaan aio reklamoida tästä; sainhan mielenkiintoisen erikoisuuden halvalla!

Kevätväsymys

Kuulin,
että Pariisissa on alkanut kevät.
Olenko siis väsynyt,
vai miksi olin päiväunilla?

Kai tuota äskeistä päähänpistosta voisi runoudeksikin sanoa.

Murakami luettu

Sunnuntait ovat joskus todella tappavan tylsiä päiviä. Tänään oli sellainen tapaus. Jos jotain merkittävää tuli tehtyä, niin se taisi olla melkein 800-sivuisen järkäleen loppuun lukeminen. Pidin siitä 1Q84-kirjasta. Se jaksoi olla loppuun asti mielenkiintoista luettavaa. Enää olisi edessä se viimeinen kolmas osa tästä trilogiasta. En aio lukea sitä ihan vielä. Huomenna olisi taas tarkoitus käydä kirjastossa ja varmaan tällä kertaa lainaan ihan jotain muuta.

Tänään tuli tehtyä pitkästä aikaa musiikkia. Siitä ei ole paljoakaan kerrottavaa. Tuntui vaan siltä, etten ollut siinä hommassa mukana kovinkaan täysipainoisesti.

Lisää epäilyttäviä levyjä

Kävin tänään poikani kanssa kaupungilla ja poikkesimme paikallisessa Swamp-levykaupassa. Vaimoni oli vihjaissut, että pojalle pitäisi ostaa Skrillexin levy sieltä kaupasta. Poika itse on hurahtanut täydellisesti tähän dubstep-musiikkiin ja hänelle tuli sattumoisin täytenä yllätyksenä, että olin monta vuotta sitten (olikohan se 2012?) ostanut Scary Monsters and Nice Sprites ep-levyn, joka oli omasta mielestäni ehtaa dubsteppiä. Jokatapauksessa ostin sieltä kaupasta sitten Srillexin ainoan täyspitkälevyn Recess.

Kuuntelin sen levyn äsken läpi ja se kuulosti - no joo, ainakaan tämä ei ole dubsteppiä. Samanlaiset juuret ja vaikuttimet kuitenkin tässä kyllä paistaa läpi. Eli ei mikään ihmeelinen levy, mutta ainakin Skrillex osoittaa jonkinlaista kehittymisen merkkiä. Olisihan se huolestuttavaa, jos hän tekisi ainostaan dubsteppiä eikä mitään muuta. Poika muuten huomautti, että tämä levy oli chillsteppiä. Jaa mitä?

Toinen levy, jonka ostin, oli Aphex Twinin tupla-CD-levy Drukqs. Kyseessä oli ensimmänen kerta, kun ostin mitään Richard Jamesin tuottamaa musikkia. Drukqs sisältää Aphex Twinille hyvin tyypillistä omaperäistä musiikkimatkailua ambientin ja breakbeatin välillä. Erityisesti tässä levyssä tulin huomanneeksi runsasta preparoidun pianon käyttöä. Ilmeisesti Richard Jamesilla oli tätä levyä tehdessään hyvinkin mielessä Erik Satien ja John Cagen musiikki. Levy itse kuulostaa hyvältä (en ole tosin tätä kirjoittaessa vielä päässyt loppuun asti). Ainakin tämä oli mielenkiintoisempaa musiikkia kuin Skillexin Recess.

Epäilyttäviä levyjä

Perjantai-iltapäivä kului tylsästi Cdon sivuja selaillen, jossa sattui olemaan varastontyhjennystä puoleen hintaan. Silmääni siinä osui varsin epäilyttävä otsake. Klaus Schulzen tekemä levy nimeltään Klaus Schulze. Tietääkseni tämä synikkavirtuoosi, joka on tähän mennessä julkaissut yli 100 levyä, ei varmana nimeäisi levyänsä noin tylsästi. Kansikuvaakaan ei sivulla näkynyt.

Onneksi info-välilehdestä löytyi kataloginumero ja pienen googlauksen jälkeen kyseinen mysteerilevy paljastui La Vie Electronique 13 tripla cd-levyksi. Joten se meni ehdottomasti ostoskoriin.

Toinen cd-levy, jonka hankin, oli Tangerine Dreamin Chandra - Phantom Ferry Part 1. En ole koskaan nähnyt levyä aiemmin, mutta Wikipedian mukaan kyseinen levy oli vuodelta 2009 eli ns. Eastgate-kaudelta.

Joskus sitä tekee ihme löytöjä yllättävistä paikoista tuumii hän.

Ai niin, päätin että tästä lähtien taggaan musiikkiaiheiset bloggaukset yksityiskohtaisemmin, ellei kyse ole vain epämääräisesti musiikista.

Terveiden kirjoissa

Flunssa on selätetty toistaiseksi ja menin töihin. Päivä oli muuten tapahtumaköyhä, paitsi että kissat kavivät eläinlääkärissä rokotuksella ja kävin vaimoni kanssa ruokakaupassa (just joo, siinä taphtumaa kerrakseen). Ja kas, kello näyttää sata miljoonaa.

Minne se aika vierähtää?

Murmelinpäivä

Koska tämä murmeli ei nähnyt omaa varjoansa, talvi loppuu pian.Ainakin Forecan mukaan lämpötila ei mene lähiaikoina alle 10 pakkasasteen alapuolelle.

Helmikuu

Flunssa jatkuu, mutta yritän kirjoittaa siitä huolimatta, hitaasti tosin.

Viime kuukausi oli yllättävän tehokas. Kirjoitin melkein joka päivä jotakin, poislukien kolme loppukuun päivää, jolloin sairastuin. Se oli oikea päätös olla kirjoittamatta. Sairaus oli kyllä ihmeellinen luovuuden tappaja. Eilenkin yritin kirjoittaa jotakin ja se jäi yhden lauseen tasolle.

Pari pidempää postaustakin tuli tehtyä. Merkittävin taisi olla David Bowie-artikkeli, josta menin möläyttämään Facebookiin ja Twitteriin ja sivulla kävijöitä riitti. Palautettakin tuli siitä postauksesta ihan kivasti. Kokonaista kaksi kappaletta. Samalla upotin postaukseen ensimmäistä kertaa videomateriaalia.

Ja sitten oli se mielenkiintoinen projekti, kun tuli hankittua yli 30 teknomusiikki-cd-singleä. Joitakin olen kuunnellut myöhemmin toistamiseen ja joku musiikkivideokin tuli siinä sitten katsottua.

Musiikin tekemisen saralla sain aikaan pari biisikehitelmää. Kuuntelin niitä hiljattain ja tulin siihen tulokseen, että niitä pitää työstää vielä paljonkin - ei niitä voi julkaista ihan tuollaisenaan.

Oman murheensa tähän soppaan toi sitten se tietokoneen kovalevy, joka päätti hajota. Tämä oli varmaan vaikuttamassa siihen, että loppukuussa en tehnyt mitään musiikinkaltaista. Jotenkin sitä vain osasi aavistaa, mitä oli tapahtumassa.

No nyt on helmikuu ja sen kyllä huomaa. Iltapävälehdenkin mukaan koko kuukauden sää näyttää olevan tasaista nollan molemmin puolella poukkoilua. Kuukausi on onneksi lyhyt. Vain 28 29 päivää. (Kuiva vitsi.)

Suunitelmassani on kehittää lisää tätä blogia. Ulkoasun kehittäminen on käynyt mielessäni. Ja pari juttuaihettakin on pyörinyt päässäni. Ne kuitenkin vaativat vähän perusteellisempaa tutkimusta ja sairaana ei semmoisia vielä jaksa.

Luultavasti vielä tällä viikolla en kirjoittele ihan joka päivä. Ellei ihan jotain erityistä tule mieleen. Nyt lepään.

Update: Helmikuussa on 29 päivää tänä vuonna, ei 28. Tyhmä minä.

Flunssa

Tämä vuosi oli alkanut hyvin. Kirjoitin tätä blogia joka päivä. Mutta torstaina lopetin kirjoittamisen yhtäkkiä.

Sairastuin flunssaan. Sairauslomaa siitä sitten tuli loppuviikoksi ja samalla päätin pitää pienen tauon bloggaamisesta.

En tunne itseäni vielä kovin terveeksi tätä kirjoittaessa, mutta siitä huolimatta yritän pitää tätä kirjoitusvireyttä yllä. Pelkään, että jos tulee pidempi tauko, niin aloittaminen voi olla hankalampaa.

Ainakin minua jännitti kovasti ennen tätä kirjoitusta. Nyt en ole varma. Kai tämä tästä.

Keskiviikkona tietokoneestakin se Dee-kovalevy hajosi sitten täysin. Kävin samana päivänä hakemassa tietokonekaupasta uuden, 2 teran kokoisen kovalevyn. Sen asentamiseen meni puolisen tuntia. Onneksi olin ottanut aikaisemmin sen varmuuskopion. Nyt kun tarkastelin sisältöä tarkemmin, osa tiedostoista oli kadonnut. Kuitenkin ne olivat uudelleenasennettavissa. Toivottavasti ne omat biisini eivät tuhoutuneet. Niistä minulla on muuallakin kopiot tallella.

Tänään tulin katsoneeksi ensimmäisen jakson uudesta Salaisten Kansioiden kaudesta. Vaikuttaa hyvältä.

Loskaa

Täällä Tampereella on päästy eroon paukkupakkasista ja tilalle on tullut suojasäätä. Taivaaltakin tippuu jotain vedentapaista. Ei tämäkään ole mikään ideaalisää, mutta ainahan se omasta mielestäni voittaa sen aikaisemmin koetun tolkuttoman kylmyyden.

Zarkus Poussa

Ja taas yksi artisti on poissa. Voi harmi. En päässyt koskaan näkemään hänen soittoaan. Kuulemma hän oli positiivinen kaveri. Muistan hänen loistavan repliikkinsä W-tyylistä. Se meni jotenkuten näin: (luulisin)

"Tässä kappaleessa on ensin alkuosa, sitten siinä on keskiosa ja sitten lopuksi tulee loppuosa."

RIP Zarkus.

Muistokirjoitus, jota en halua itselleni

... enkä myöskään kenelle muullekaan.

Viime kuukauden sisällä on kuollut aika monta taiteilijaa. Lemmy, Bley, Boulez, Bowie, Rickman, Griffin, Frey & Bain.

Kaikki edellämainitut olivat ahkeria ja luovia ihmisiä ja uskoisin, että kenenkään muistokirjoitus ei ole ollut seuraava:

Hän oli hyvä katsomaan televisiota.

NAMM

Tämä viikonloppu on mennyt Anaheimissa pidetyissä NAMM-musiikkimessujen esittelyvideoita tuijotellessa. Paljon mielenkiintoisia vimpaimia siellä näkyy olevan, että täytyy pitää kaksin käsin lompakosta kiinni.

Rummut

Tehdäänpä heti yksi asia selväksi. Tunnustan, että olen luultavasti maailman huonoin rumpujen soittaja.

Syy siihen on hyvin yksinkertainen. Jostain kumman syystä neliraajamotoriikkani ei satu toimimaan kovin yhtenäisesti että pystyisin soittamaan kovin pitkään simppeliä 4/4-tahtia. Samasta syystä en kai osaa tanssia kovin hyvin.

Mutta hetkinen. Miten voi olla mahdollista, että lyömäsoitintaidoton on pystynyt tekemään musiikkia jo 30 vuoden ajan ja musiikissa on kuulunut selvästi jotain rummunkaltaistakin.

Niin, en osaa soittaa niitä, mutta minulla on ollut aina selvä visio siitä, miltä rumpujen pitäisi kuulostaa. Itse olen siten ohjelmoinut rumpukoneita ja sekvensseriä rumpusamplejä käyttäen. Ja soittanut niitä syntikallani sisään hyvin pieninä palasina.

Viime syksynä ostin itselleni Yamaha dd-65 sähkörummut. Ne eivät ole mitään hi-techiä, kahdeksan rumpupädiä, pari poljinta ja vaatimattomat rumpusoundit.

Tarkoituksenani oli kuitenkin opetella soittamaan rumpuja. Tosin täytyy myöntää, että en ole kovinkaan paljon kuluttanut aikaani tähän asiaan.

Tänään, kun kävin kaupungissa, poikkesin samalla Suomalaisessa Kirjakaupassa. Sielä oli alennusmyynnin loppurutistukset menossa. Alennuskirjoista oli otettu puolet hinnasta vielä pois.

Sieltä sitten käsiini osui kirja nimeltään Rumpujensoiton alkeiskurssi. Kannessa mainittiin seraavia asioita:

• Pikajohdatus rumpujensoittoon
• Keskeiset rytmit, groovet, fillit & rytmikuviot
• Perusasiat & soittotekniikat

Kirjassa tuli myös harjoitus-CD-levy. Siinä oli 94 raitaa.

Hintalappu näytti tässä kirjassa olevan 4,95 ja kun siitä otettiin vielä puolet pois, hinnaksi tuli kaksi ja puoli euroa. Siinä tuli hetipaikalla semmoinen Sulo Vilen-efekti. Joten sen enempää ajattelematta ostin kirjan välittömästi.

Kaikenkaikkiaan kirja vaikuttaa lupaavalta. Pitää nyt sitten nöyränä opiskella tätä aihetta kunnolla. Ja tosissaan!

Rumpukapuloita osaan jo pyörittää.

Tarua sormusten herrasta

Tänään saimme vaimoni kanssa Taru sormusten herrasta elokuvakatselumaratonin päätökseen. Tämä projekti alkoi tapaninpäivänä ja nyt se sitten loppui. Tämä elokuva kestää ihmeen hyvin katselua ja enpä ihmettelisi, jos tätä tulee katsottua vielä tänä vuonna uudestaankin.

Seuraavaksi, jos itse saan päättää, Harry Potter!

Kolmijalka

Ostin vitosella Clas Ohlssonista minikokoisen kolmijalan. Liitin siihen aikaisemmin hankitusta selfie-kepistä puhelintelineosion, joka sattuu olemaan adapteriyhteensopiva. Tai jotain sentapaista. Pääasia on että se sopii kameratelineisiin.

Kätevä väline videokuvauksiin siis. Pitää vaan säätää että puhelin on suorassa. Vatupassia kun ei ole siinä. Tai hetkinen, sellainenhan on puhelimessani. Hyvä.

Surrealistinen eläin

(Tyttäreni unesta)

Hiirikärpänen.

Onko Dee kuolemassa?

Eilen kun käynnistin tietokonetta, kuului koneesta outoa naksuntaa, niinkuin kovalevy olisi käynnistynyt ja sammunut vähän väliä. Huolestuin asiasta ja sammutin koneen.

Hetken kulttua käynnistin sen uudestaan ja tällä kertaa mitään naksuntaa ei kuulunut. Arvelin että se outo ääni tuli teran kokoiselta kakkoskovalevystä, joka tottelee nimeä Dee ja jossa sijaitsee omat musiikilliset työni ja samplekirjastoni. Niin ja se kuten suuri osa tietokoneestani on jo kuuden vuoden vanha. Päätin tarkastuttaa Deen tarkistaakseni mahtaako siinä olla virheitä.

Yksi lohko oli vaurioitunut ja siinä oleva samplekirjastoinstrumentin presetti oli mennyttä. Onneksi pystyn astentamaan sen uudelleen takaisin. Teen sen sitten kun tarvitsen sitä.

Olikohan tämä ensimmäinen oire kovalevyn kuolemasta? Kopioin ensiksi kaikki ne kansiot, jotka sisälsivät biisejäni ykköskovalevyyn suojaan ja sen jälkeen otin vielä varmuuskopion koko kovalevystä ulkoiselle kovaleylle.

Tänään ei ole kuulunut mitään oireiluja, mutta toistaiseksi yritän olla käyttämättä Deetä tallennusmielessä. Jokatapauksessa minulla on ollut muutenkin suunitelmia uuden koneen hankinnasta. Siitä sitten joskus toiste.

The Grand Wazoo

Kansi: Cal Schenkel

Kuuntelen tällä hetkellä Frank Zappan levyä The Grand Wazoo. Ja joka kerta se jaksaa ällistyttää meikäläistä monimutkaisuudellaan ja loistavilla yksityiskohdillaan. Suosittelen tätä levyä ehdottomasti ensiaskeleeksi niille, jotka eivät ole kiinnostuneita Frankin lyriikasta, mutta haluaisivat kuulla millaista musiikillista sanomaa hänellä voi olla.

Reservoir Dogs

Baarissa kuultua.

Jos Quentin Tarantino tekisi nyt Reservoir Dogsin, elokuvan pituus olisi 10 tuntia. 

Borneo

Kävin tänään vaimoni kanssa malesialaisessa ravintola Borneossa, joka sijaitsee Tampereen Tammelassa. Ravintola on ollut samassa paikassa vuosikausia, mutta kertaakaan en ole jalallani astunut sisään. Paitsi nyt. Päätimme yhteistuumin vaimoni kanssa kokeilla millainen paikka mahtaa olla.

Ensimulkaisulla huomasin että ravintola on pieni. Noin kymmenkunta pöytää. Ja kokoajan ravintola oli täpösen täysi. Joku oli tehnyt jopa pöytävarauksenkin. Suosittelen kyllä sitä vaihtoehtoa, jos vartavasten haluaa tulla tänne illastamaan. Ilmeisesti tämä on hyvinkin suosittu ravintola. Kukaan ei vaan kertonut sitä minulle.

Koska en ole mikään ravintolakriitikko, kerron asiasta lyhyesti. Palvelu oli ystävällistä ja se toimi hyvin. Ruoka oli mausteista ja hieman tulista = hyvää. Luultavasti malesialainen keittiö on ottanut vaikutteita intialaisesta, thaimaalaisesta, kiinalaisesta ja indonesialaisesta keittiöstä. Ja yleensä ottaen tästä ravintolasta tuli hyvä fiilis. Tulen käymään täällä toistekin.

Rapinaa

Selailin Wikiquote-sivustoa.

"Nyt kuuluu rapinaa, reilua rapinaa."

Antero Viherkenttä (Virkiä-Jukola 2007)

Inspiraatio

En usko taiteilijan inspiraatioon. Kun hän odottaa sitä, niin todellisuusessa hän ei tee mitään. Mutta jos hän tekee jotain, niin onko se inpiraation aiheuttamaa? Ei, se käsitys on mielikuvituksen tuotetta. Kun taiteilija tekee jotain, syntyy jotain. Tekemättömyydellä ei saa inspiraatiota esiin. Täytyy vaan kirjoittaa ensimmäinen sana tai soittaa ensimmäinen nuotti. Ja sen jälkeen seuraava. Ja niin edelleen. Anna mielen vaeltaa ja anna sen yllättää itsesi. Visio on aina olemassa. Tiedostit sen heti tai sitten et.

Enää vain pitää keksiä mikä se sana on. Tai oikeastaan, se voi olla ihan mikä tahansa.

Kummitusmusiikkia

Tänään taas musiikinteon parissa. Vaihteeksi tein jotain ambientin kaltaista käyttämällä vain yhtä virtuaalisyntetisaattoria. Soitin oli Korg M1. Raitoja siinä on kuutisen kappaletta ja pituutta sillä on 4 minuuttia. Ja kuulostaa tosi aavemaiselta. Eikun videomateriaalia etsimään!

UPDATE: En ole tehnyt tälle idealle sitten mitään, mutta jokin tässä biisissä vielä kaivelee - kuin kummitus.

Murakami

Ei, hän ei ole kuollut, vielä. Kävin eilen kirjastossa lainaamassa yllä olevan kirjan. Haruki Murakamin nimi on tullut vastaan ties kuinka monta kertaa ja nyt sitten ajattelin vihdoinkin tarttua tilaisuuteen ja lukea hänen pääteoksensa (niin olen ymmrtänyt).

Ensimmäisten 40 sivun jälkeen kirja vaikuttaa lupaavalta. Heti alussa tästä kirjasta tuli jo sellainen ovela Felliini-fiilis.

Koska minulla on yleensä tapana lukea näitä kirjoja aamuisin, menee tämän kirjan lukemiseen noin kuukausi. Kirja on muutenkin aikamoinen tiiliskivi.

Toinen kirja, minkä lainasin, oli David Stubbsin kirjoittama Future Days. Se käsittelee krautrock-musiikin syntyä ja kehitystä 1900-luvun jälkipuoliskolla.

David Bowie (1947-2016)

Olin ruokatauolla, kun luin tästä asiasta. Se pysäytti.

Ensimmäinen muistikuva David Bowiesta oli vuodelta 1983. Radiosta soi Let's Dance-kappale. Muistan pitäneeni siitä - mukavaa harmitonta pop-musiikkia. Mutta se ei tehnyt minusta fania. Se tapahtui noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Siitä minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, koska tai missä se kolahti. Olin pitkin 90-lukua kuunnellut paljonkin erilaisia paloja Bowien tuotannosta ja se taisi olla "Heroes"-levy, jonka ansiosta vakuutuin miehen neroudesta.

David Bowien musiikillinen lähes 50 vuotta kestänyt ura oli erittäin monipuolista. Siitä huolimatta hänen musiikkinsä oli melkein aina ajan hengen mukaista. Aluksi folk-psykedeliaa, sitten glam-rockia, myöhemmin kasarijuttujen jälkeen jopa junglea, mutta loppuaikoina Bowien levyt kuulostivat - Bowielta. Tosin viimeistä levyä, joka ilmestyi viime perjantaina artistin syntymäpäivänä, en ole kuunnellut.

Mielestäni yhden kerran hän oli aikaansa edellä. Tämä tapahtui vuosina 1976-1979, joka tunnetaan ns. Berliinikautena. Tämän ajan levyt Low, "Heroes" ja Lodger sisälsivät tuottaja Brian Enon kanssa tehtyä erittäin kokeellista ja ambient-vaikuittesta musiikkia. Eno oli jo tähän mennessä tullut kuuluisaksi epätavallisista tavoistaan tehdä musiikkia, kuten esimerkiksi nauhalooppimaista äänimaailmaa sisältävä Discreet Music-levy vuodelta 1975. Myös Krautrock-musiikkigenrellä oli tähän aikakauteen oma merkityksensä. Olihan David yksi ensimmäisistä, joka oli hehkuttanut laajalle yleisölle tätä erikoiselta kuulostavaa saksalaista rock-musiikkia.

Low ja Lodger-levyt saivat aikanaan paljon ristiriitaista kritiikkiä. Sen sijaan Melody Maker ja NME valitsivat "Heroes":in vuoden levyksi. Nykyään nämä kaikki kolme ovat lukuisten kriitikoiden mukaan erittäin arvostettuja levyjä. Omasta mielestäni lähestulkoon kaikki 80-luvun alkupuolen syntikka- ja taiderockyhtyeet, kuten esimerkiksi Japan, Human League ja Tubeway Army (Gary Numanin yhtye) ovat paljonkin velkaa tuon aikakauden Bowie-levytyksille. Ja olisikohan Radioheadin musiikki voinut olla toisenlaista, jos näitä levyjä ei olisi koskaan tehty.

Menetimme viime sunnutaina yhden aikamme tärkeistä rock-muusikoista. RIP David.

Tätä juttua kirjoittaessani kuuntelin Lodgerin jälkeen ilmestynyttä levyä Scary Monsters. Yllä kyseisestä levystä video Ashes To Ashes,

Bloggailulinkkejä

Tämä päivä meni Blogging for Dummies kirjan loppuosion tutkailussa. Sieltä löytyi muutamia hyödyllisiä blogilinkkejä ja jotkut niistä keskittyivät bloginpidon kehittämiseen. Näitä ainakin aion seurata:

• www.problogger.net
• www.alistapart.com
• www.copyblogger.com

Huomenna käyn kirjastossa palauttamassa tämän kirjan. Olihan se hyödyllinen.

Teknot kuuneltu

No niin. Viikon kestänyt urakointi on vihdoinkin saatu päätökseen. Nimittäin se teknomusiikin kuuntelu, josta tulin maininneeksi viikon takaisessa postauksessani. Se oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Suurin osa siitä musiikista ajoittui 1990-luvun puolivälille. Ja iso osa oli myös sellaisia nimiä, mitä en ole ollut koskaan kuullutkaan. Tutuimmat tapaukset olivat Ozric Tentacles ja U96 (se das Boot-hitin tekijä). Iloisin yllätys oli mielestäni se, että pidin oikeasti ns. hollantilaisesta happy hardcore-genren musiikista. Paria levyä en kuunnellut ja parista levystä oli siinä läjässä toinenkin identtinen kappale. Ne menevät jossain välissä kirpparille tai annan ne pois ilmaiseksi (tai halvalla).

Kylmyys

Lyhyesti. En pidä siitä. Sitä on kärvistelty koko viikon. Kohta sen ohi. Toivottavasti.

Visio

Sitä toivoisi, että isoissa kauppakeskuksissa, joissa etäisyydet ovat pitkiä, voisi liikkua rullaluistimilla. Jos osaisi luistella. 

Vanhoja penkomassa

Minulla on paha tapa unohdella tekemiäni keskeneräisiä kappaleita. Joten päätin penkoa arkistoani ja tutkia näitä biisejä ja saattaa ne jonkinlaiseen audio-muotoon. Niitähän en julkaise sellaisenaan - ovathan ne keskeneräisiä.

Jokatapauksessa tänään oli kohteena kaksi kappaletta. Toinen oli jonkinsorttinen blues-kappale, jossa oli akustinen basso, piano ja rumpusetti. Kappaleessa oli vain yksi osa, jota oli monistettu uudestaan useamman kerran. Kai siihen oli ollut tarkoitus tehdä improvisoitu kitarasoolo. Kappale oli vuodelta 2008.

Toinen, myös  vuonna 2008 tehty kappale, totteli nimeä Ambient 1. Ambienttia se kappale ei ole koskaan nähnytkään ja pituutta sillä on vain 8 tahtia. Mitähän ihmettä ajattelin? Instrumentointikin jäi siinä todella hämäräksi.

No näillä eväillä sitten eteenpäin. Toivottavasti löydän jotain käyttökelpoistakin.

Loppiaisaatto

Teknon kuuntelu jatkuu. Enkä ole vielä puolessavälissäkään. Pitäisiköhän tehdä jotain muuta välillä? Vaikkapa jos tulisi luettua se loppiaisaatto-näytelmä vihdoinkin?

Päivittelyä

Tänään hiljaista. Joten päivitin vaimoni läppäriä, kun kävi ilmi, että sitä ei ole ylläpidetty ollenkaan.

Teknoa

Ostin hiljattain paikallisesta facebook-ryhmästä noin 48 CD-levyä appelsiinimehutölkin hinnalla. Levyt olivat pääosin CD-singlejä ja suurin osa niistä oli elektronista musiikkia 90-luvun loppupuolelta. Aloitin tänään niiden kuuntelemisen ja pino ei ole vielä kutistunut kovinkaan merkittävästi. Kai tässä menee vielä seuraavakin viikko.

Tähtien sotaa

Olin tänään poikani kanssa katsomassa Tähtien Sota-elokuvasarjaan kuuluvaa The Force Awakens elokuvaa. Koska en halua spoilata filmin juonta, niin kuittaan koko rainan yhdellä sanalla. Deja-Vu?

Biisintekoa I

Tämä vuosi alkoi komeasti musiikkia väsätessä. Biisi tuli kutakuinkin tehtyä valmiiksi ja se on enää miksausta ja muuta hienosäätöä vailla. Itseasiassa pystyn kertomaan biisistä vain sen verran, että se on noin 5 minuuttia pitkä ja se on instrumentaalikappale. Keskeisin asia tässä oli melkein koko biisin mittainen improvisoitu syntikkasoolo. Takoituksena olisi vielä kuvata jotain videomateriaalia tähän projektiin.

Työnimet näihin projekteihin keksin yleesä sillä tavalla, että menen Wikipedian sivuille ja klikkaan sieltä satunnainen artikkeli-linkkiä. Tälle biisille tuli nimeksi toistaiseksi Therapis. Jostainkumman syystä se nimi miellytti :).