Kodissamme oleva mikrostereojäjestelmä on vihdoin monen sijoituspaikan jälkeen tullut kotistudiooni. Stereon merkki on Panasonic ja se sisältää radion, CD-soittimen, kaiuttimet ja kasettidekin. Stereoiden näyttö on jo jonkun aikaa ollut toimimatta. Muuten laitteessa ei ole muuta ihmeellistä vikaa.
Asensin stereot kirjahyllyyn ja sitten ryhdyin toteuttamaan pikään muhinutta ajatusta: Kuunnella parikymmentä vuotta sitten tehtyä omaa musiikkia, jota olin äänittänyt neliraitanauhurille ja sitten miksannut nämä tuotokset C-kasetille.
Täytyy myöntää, että kokemus oli mykistävä. Oli ihan selvää, että soundeihin en ollut tyytväinen. No mitäpä muuta niillä laitteila olisi saanut aikaan. Lisäksi havaitsin, että kitaristina olin parempi kuin muistinkaan, basistina omaperäinen, koskettimissa aika vaatimaton ja laulajana todella kamala.
Biisintekovinkkelistä katsottuna siinä vanhassa materiaalissa oli jonkun verran ovelia ja mielenkiintoisia ideoita, mutta sitten oli niitä hirvittäviäkin tuherruksia, jota en nykypäivänä missään nimessä lähtisi tekemään.
Todennäköisesti en aio julkaista näitä kappaleita netissä. En ole muutenkaan varma siitäkään, että teenkö niistä uusia versioita. Mutta jos tekisinkin toisin, niin se tapahtuisi hyvin rauhallisella aikataululla.
Pitänee kuunella ne loputkin materiaalit pieninä annoksina. Ettei tulisi yliannostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti