Lyhyt vastaus on ei mitään. Hetkinen, se on deja-vu taas. Olihan tässä kai jotain eroa.
12 biisiä. Yksi jokaisena kuukautena, jälleen kerran. Lukumäärä näyttää olevan tällä hetkellä 125 kappaletta.
Tekstejä sinne tänne. Johinkin muutamia rivejä. Toisiin kokonaisina säkeitä. Jopa jokunen melkein valmis tekstikin löytyy. Kappaleiden aiheet vaihtelevat turvallisuudentunteen puutteesta ensimmäisen maailman ongelmiin ja hotellihuoneista myöhästyneisiin deadlineihin.
Ei äänityksiä, muistaakseni.
Aamupaperikirjoittelut ovat jatkaneet päivätahdilla. Ainakin olen havainnut jonkinlaista laadun kohennusta materiaalissani. Jatkan siis samaa rataa.
Mitäpä muuta sitten on tapahtunut. Täytin pyöreitä vuosia. Sairastuin koronaan. Toivuin siitä. Työkuvioni muuttuivat hieman. Lapset vanhenivat vuodella. Kävin ulkomailla pitkästä aikaa.
Hankin joitakin biisintekotyökaluja. Aika sitten näyttää, onko niistä mitään hyötyä. Ehkäpä ei. Mistäpä sitä voi tietää.
Jos kynä on kädessä ja sitä liikuttaa paperilla eteenpäin, niin hyvässä lykyssä voi syntyä tekstiä. Vaikka sana kerrallaan. Tai sitten suttua.
Ja tämäkin blogi syntyi vain kun avasin tämän sivuston ja aloin kirjoittamaan. Luulen, että se kannatti. Se aloittaminen vain hirvitti. Niin kuin biisintekemisessä. Biisintekoa pitäisi vain ajatella ihan jokapäiväisenä puuhana. Vähän kuin tekisi ostoslistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti