Ensimmäinen muistikuva David Bowiesta oli vuodelta 1983. Radiosta soi Let's Dance-kappale. Muistan pitäneeni siitä - mukavaa harmitonta pop-musiikkia. Mutta se ei tehnyt minusta fania. Se tapahtui noin kymmenen vuotta myöhemmin.
Siitä minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, koska tai missä se kolahti. Olin pitkin 90-lukua kuunnellut paljonkin erilaisia paloja Bowien tuotannosta ja se taisi olla "Heroes"-levy, jonka ansiosta vakuutuin miehen neroudesta.
David Bowien musiikillinen lähes 50 vuotta kestänyt ura oli erittäin monipuolista. Siitä huolimatta hänen musiikkinsä oli melkein aina ajan hengen mukaista. Aluksi folk-psykedeliaa, sitten glam-rockia, myöhemmin kasarijuttujen jälkeen jopa junglea, mutta loppuaikoina Bowien levyt kuulostivat - Bowielta. Tosin viimeistä levyä, joka ilmestyi viime perjantaina artistin syntymäpäivänä, en ole kuunnellut.
Mielestäni yhden kerran hän oli aikaansa edellä. Tämä tapahtui vuosina 1976-1979, joka tunnetaan ns. Berliinikautena. Tämän ajan levyt Low, "Heroes" ja Lodger sisälsivät tuottaja Brian Enon kanssa tehtyä erittäin kokeellista ja ambient-vaikuittesta musiikkia. Eno oli jo tähän mennessä tullut kuuluisaksi epätavallisista tavoistaan tehdä musiikkia, kuten esimerkiksi nauhalooppimaista äänimaailmaa sisältävä Discreet Music-levy vuodelta 1975. Myös Krautrock-musiikkigenrellä oli tähän aikakauteen oma merkityksensä. Olihan David yksi ensimmäisistä, joka oli hehkuttanut laajalle yleisölle tätä erikoiselta kuulostavaa saksalaista rock-musiikkia.
Low ja Lodger-levyt saivat aikanaan paljon ristiriitaista kritiikkiä. Sen sijaan Melody Maker ja NME valitsivat "Heroes":in vuoden levyksi. Nykyään nämä kaikki kolme ovat lukuisten kriitikoiden mukaan erittäin arvostettuja levyjä. Omasta mielestäni lähestulkoon kaikki 80-luvun alkupuolen syntikka- ja taiderockyhtyeet, kuten esimerkiksi Japan, Human League ja Tubeway Army (Gary Numanin yhtye) ovat paljonkin velkaa tuon aikakauden Bowie-levytyksille. Ja olisikohan Radioheadin musiikki voinut olla toisenlaista, jos näitä levyjä ei olisi koskaan tehty.
Menetimme viime sunnutaina yhden aikamme tärkeistä rock-muusikoista. RIP David.
Tätä juttua kirjoittaessani kuuntelin Lodgerin jälkeen ilmestynyttä levyä Scary Monsters. Yllä kyseisestä levystä video Ashes To Ashes,
Hyvin kirjoitettu. Itsellä paljon kuuneltu...hra B
VastaaPoistamutta vähän taustoitettu. Nyt tuli paljon tietoakin.
Paljon tullut myös kuunneltua. Toki vasta tällä vuosituhannella. Mielenkiintoinen summaus.
VastaaPoista